Uskonto ja taide

Kuva: Wikipedia commons Muslimit karttavat esittävää taidetta, ja uskonnollisten hahmojen kuvia erityisesti - ajatuksena on noudattaa jo Moosekselle annettua kuvakieltoa sekä varoa epäjumalanpalvelusta. Onneksi muslimimaailmasta löytyy muutamia toisinajattelijoitakin. Oheinen Abū Jaʿfar Muḥammad ibn Jarīr al-Ṭabarīn  (839–923 jKr) kuva havainnollistaa Koraanin versiota Adamin luomisesta: Hyvät enkelit kumartavat Adamia kuten Allah käski. Musta hahmo on Iblis eli paholainen. Hän seisoo, eikä suostu kumartamaan. Kertomus löytyy Koraanin "Yöllisen matkan suurasta (17:63 -->):  ...kun sanoimme enkeleille: "Langetkaa maahan Aadamin edessä!" Silloin he lankesivat maahan, paitsi Iblis, joka sanoi:"Pitääkö minun langeta maahan sellaisen edessä, jonka olet luonut savesta?" Allah suuttuu ja ajaa Iblisin pois luotaan. Samalla hän sanoo:  "Viettele äänelläsi ne heistä, jotka voit ja hyökkää heidän päällensä ratsuillasi ja sotamiehilläsi... Totisesti sinull

Kuva Wikipedia commons Oheinen apilanlehtikartta  (bunting clover leaf map) on vuodelta 1581 ja se on varsin teologinen. Maailman keskipisteenä on Jerusalem. Aasia, Eurooppa ja Afrikka muodostavat kauniin symmetrisen kokonaisuuden, maailma jäsentyy kolminaisuusopin mukaisesti. Amerikka muodostaa alareunaan pienen harmittoman koristeen. Realistisempaakin tietoa maailmasta oli jo tarjolla - Kolumbus teki ensimmäisen retkensä 1492, toisen 1493, kolmannen 1498 ja neljännen 1502. Kopernikus julkaisi kirjansa aurinkokeskeisestä maailmankuvasta 1530. Uusien käsitysten omaksuminen oli kuitenkin hidasta. Esimerkiksi Luther on ilmeisesti kuullut huhuja Kopernikuksen käsityksistä ja pitänyt niitä hölynpölynä, koska Raamatussa selvästi sanotaan, että Joosua käski juuri aurinkoa olemaan paikallaan eikä maata. (Joosuan kirja 10:13 kertoo ihmeestä, jossa aurinko pysyy pitkään paikallaan, jotta israelilaiset näkevät kostaa vihollisilleen). Greenblatt (2017,233-236) kertoo Kolumbuksenkin miettine

Kuvat: Wikipedia commons Italialaisen renessanssin edelläkävijöihin kuuluneen Masaccion (1401-1428) maalaus Paratiisista karkoitetuista alkuihmisistä enteilee jotakin uutta. Kuva ei perustu Raamatun ja kirkkoisien tarkkaan tuntemiseen. Se on pikemmin psykologinen tutkielma. Taiteilija on pitänyt silmänsä auki ja tarkkailut oman aikansa ihmisiä: Eeva peittää rintansa ja sukuelimensä, mutta Adam ei peitä sukuelimiään vaan kasvonsa. Joidenkin mielestä Adamin hahmo kuvaa syyllisyyttä ja Eevan häpeää. Ehkä niin. Tai sitten maalaus kuvaa yksilöiden välisiä luonne-eroja tai eroja siinä, miten tuona(kin) aikana miehiä ja naisia arvioitiin eri kriteereillä. Niin tai näin, taiteilija on tiivistänyt jotakin kiehtovaa. Samalla hän on kuvannut kovin myötätuntoisesti paratiisista karkoitettujen tuskaa. Riipaisevin tulkinta Adamin ja Eevan psykologiasta löytyy kuitenkin kirjallisuudesta. John Milton (1608-1674) oli syvästi uskonnollinen, hypersivistynyt ja erittäin herkkä runopoika, joka sotk

Kuvat wikipedia commons Italialainen Caravaggio (1571- 1610) on tehnyt lukuisia raamattuaiheisia maalauksia. Hänen tyyliinsä kuuluu dramaattinen valaistus, hieman kuin kuvat olisi otettu salaman avulla valokuvastudiossa. Caravaggio katsoo alkujaan juutalaista tarinaa syntiinlankeemuksesta varsin kristillisten silmälasien läpi - ennustuksena Jeesuksesta. Syntiinlankeemustarinassa Jumala sanoo käärmeelle: "Minä panen vihan sinun ja naisen välille...  ja ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän." Caravaggion tulkinnassa kyse ei ole vain ihmisten ja käärmeiden vihanpidosta - hän tulkitsee käärmeen paholaiseksi ja "naisen jälkeläisen" Jeesukseksi. Eevan sukua edustavat maalauksessa neitsyt Maria ja tämän äiti Anna. Lopputulos näyttää huomattavan kummalliselta - äiti ja isoäiti katselevat varsin rauhallisina, kun käärme kiemurtelee pienen lapsen jaloissa.  Kun kristityt lukevat vanhaa testamenttia, he uskovat monien eri kohtien

Kuva: Wikipedia commons Mihelangelo (1475-1564 ) sai paavilta tehtäväkseen maalata Sikstuksen kappelin kattofreskot. Hän selviytyi jättimäisestä urakastaan niin hyvin, että Sikstuksen kappeli on nykyään Vatikaanin ykkösturistikohteita. Tunnustus: Paikan päällä en ollut vaikuttunut. Minusta kappeli oli ahdettu liian täyteen keskenään kilpailevia kuvia, eikä korkealla katossa olevia kuvia nähnyt kunnolla. Ihmistungos ja jatkuva töniminen olivat viimeinen pisara. Lähdin varsin pian kappelista. Oppaamme oli kuitenkin kertonut noista freskoista niin monta hyvää juttua, että ostin niitä esittelevän kirjan - ja voi pojat... kuvat ovat kirjassa niin paljon parempia kuin kappelissa. Yksitellen esitettyinä ja läheltä katsellen ne ovat kiehtovia. Kaikkein ikonisin kuva lienee juuri tuo yllä oleva Aadamin luominen.  Se on niin tehokas kuva, että muistamme luomiskertomuksen paremmin tuosta maalauksesta kuin Raamatusta itsestään. Kuva näyttää luontevalta ja vaivattomalta, mutta se on vaatinut pa

Vrubelin "istuva demoni" vuodelta 1890. Kaikki kuvat: Wikipedia commons. Venäläinen Mihail Vrubel (1856-1910) maalasi uransa loppupuolella lukuisia maalauksia demonista. Kuvien innoittajana oli Lermontovin runo, jossa paholaiseen suhtaudutaan empaattisesti: "Demoni karkoitettu liiti maan yläpuolella suruissaan..." Lermontovin runon ja Vrubelin kuvien paholainen on entinen kerubi, sittemmin taivaasta karkoitettu,  ja hän muistelee haikeana loistonsa päiviä. 1890 -luvun Venäjällä moiset demonikuvat herättivät arvostelua. Nykykatsojaa ne tuskin järkyttävät ja oheisesta kuvasta löytää helposti haikeaa kauneutta. Kysymys kuitenkin kuuluu - saako paholaista kohtaan olla empaattinen? Perinteisesti paholainen on kuvattu alleviivatun kielteisessä valossa.  Michael Pacherin (1453-1498) maalauksessa erittäin ruma ja takapuoleltaan omituinen paholainen kiusaa kirkkoisä Augustinusta. Kristityt taiteilijat ovat kuvanneet paholaisen myös hirviönä, joka kiduttaa ihmisiä m

Fra Angelico 1395-1455,  kuvat Wikimedia Commons Dominikaaniveli Fra Angelicon molemmissa kuvissa on sama tapahtuma: enkeli Gabriel ilmoittaa yläluokkaisesti puetulle neitsyt Marialle, että hän on tullut raskaaksi ja on synnyttävä Vapahtajan. Pienempi kuva on ehkä vielä kauniimpi ja ainakin selkeämpi. Miksi siis tuo suurempi kuva on edes tehty? Miksi sotkea kaunis, intensiivisen intiimi sommitelma toisella aivan erilaisella Raamatun tapahtumalla, jossa enkeli ajaa Aadamia ja Eevaa pois paratiisista. Miksi taiteilija yhdisti nämä kaksi juonellisesti ja ajallisesti aivan erilaista tarinaa samaan kuvaan? Vastausta voi etsiä noin 1000 vuotta ennen Fra Angelicoa eläneen kirkkoisä Augustinuksen päärynävarkaudesta. Nykyihmisen mielestä kirkkoisä Augustinuksella (354-430) olisi ollut muutakin kaduttavaa kuin päärynävarkaus. Vaikkapa se, että hän äitinsä painostuksesta hylkäsi jalkavaimonsa ja lapsensa, lähetti heidät takaisin Afrikkaan. Tämän jälkeen äiti Monica järjesti August

Hugo van der Goes Adamin lankeemus, Wien, kulttuurihistoriallinen museo . Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on  tunnettu tarina siitä, miten Aadam ja Eeva elävät paratiisissa, jossa on vain yksi kielto – hyvän ja pahan tiedon puusta ei saa syödä. Puhuva käärme houkuttelee Eevan kuitenkin syömään kiellettyä hedelmää, Eeva puolestaan houkuttelee Aadamin syömään. Äkkiä alkuihmiset tajuavat olevansa alasti ja piiloutuvat Jumalaa, joka ymmärtää kieltoaan rikotun ja karkottaa ihmiset paratiisista. Tästä kertomuksesta on valtava määrä maalauksia, eikä oheinen Hugo van der Goesin maalaus Adamin lankeemuksesta ole mitenkään kuuluisammasta päästä. 1400 –luvulla elänyt flaamilaista renessanssia edustanut taiteilija osasi kuitenkin maalata huomattavan eloisia hahmoja. Kuvan keskipisteenä on Eeva, joka kahmii kiellettyjä hedelmiä kaksin käsin, toinen omenista on ilmeisesti jo menossa Aadamille.  Raamattu ei tarkemmin kuvaa, millaiselta kielletty hedelmä näytti. Kristillisessä taiteess