MUSLIMIEN AADAM ja IBLIS

Kuva: Wikipedia commons

Muslimit karttavat esittävää taidetta, ja uskonnollisten hahmojen kuvia erityisesti - ajatuksena on noudattaa jo Moosekselle annettua kuvakieltoa sekä varoa epäjumalanpalvelusta. Onneksi muslimimaailmasta löytyy muutamia toisinajattelijoitakin. Oheinen Abū Jaʿfar Muḥammad ibn Jarīr al-Ṭabarīn  (839–923 jKr) kuva havainnollistaa Koraanin versiota Adamin luomisesta: Hyvät enkelit kumartavat Adamia kuten Allah käski. Musta hahmo on Iblis eli paholainen. Hän seisoo, eikä suostu kumartamaan.

Kertomus löytyy Koraanin "Yöllisen matkan suurasta (17:63 -->): 
...kun sanoimme enkeleille: "Langetkaa maahan Aadamin edessä!" Silloin he lankesivat maahan, paitsi Iblis, joka sanoi:"Pitääkö minun langeta maahan sellaisen edessä, jonka olet luonut savesta?"
Allah suuttuu ja ajaa Iblisin pois luotaan. Samalla hän sanoo: 
"Viettele äänelläsi ne heistä, jotka voit ja hyökkää heidän päällensä ratsuillasi ja sotamiehilläsi... Totisesti sinulla ei ole mitään valtaa minun palvelijoihini."

Islamilaisen perimätiedon mukaan enkelit on luotu valosta (tai tulesta tai jäästä), ihminen taas savesta. Enkelit ovat siis hienompaa tekoa kuin ihmiset, joten käsky kumartaa Adamia kävi Ibliksen ylpeydelle. Omahyväisyys johti lankeemukseen.  

Ibliksen tehtäväksi tuli eksyttää ihmisiä "äänellään". Jaakko Hämeen-Anttilan kirjassa Jeesus islamin profeetta kerrotaan muuan muslimien perimätieto koskien joulua: Kun Jeesus syntyy, epäjumalankuvat kaatuvat maahan kaikkialla maailmassa. Pikkupirut huolestuvat moisesta ja lentävät Ibliksen luo. Tämä arvaa jotakin tärkeää olevan tekeillä ja lentää yli maan. Hän näkee Allahin enkelien kerääntyneen yhteen paikkaan. Iblis yrittää päästä näkemään, mitä on tapahtunut, mutta tiivis enkelien rivistö estää häntä. Iblis tajuaa Jeesuksen syntyneen, mutta päättää samalla, että hän käyttää tilannetta hyväkseen. Hän voi vääristellä uuden profeetan sanomisia, saada ihmiset uskomaan, että uusi profeetta onkin Jumalan poika, ja muutoinkin harhauttaa ihmisiä. Tarina on kuitenkin vain muuan perimätieto, se ei löydy Koraanista. 

Vaan entäpä itse Adam?  Adamin ja Eevan tarina kerrotaan erittäin pelkistetysti Koraanin Hiehon suurassa (2:29 -->): Mukana on Adam, tämän vaimo, kielletty puu ja paholainen, joka houkuttelee alkuihmiset lankeamaan. Ehkä suurin ero Raamatun tarinaan on jakeessa 2:35, jossa todetaan: "Mutta Adam sai Herraltaan sanoja ja Herra armahti häntä, totisesti hän on Armahtavainen, Armollinen." Adamin lankeemus ei vaikuta ollenkaan yhtä kohtalokkaalta kuin Mooseksen kirjassa. 

Islamilaisessa perimätiedossa painopiste vaikuttaakin olevan siinä, että Adam on profeetta, jolle Allah ilmoitti monia aika käytännöllisiäkin asioita. Lisäksi jotkut muslimit uskovat, että Kaaban pyhäkön Mekassa olisi alkujaan rakentanut Adam. Itse asiassa islamilainen perinne kertoo, että Jumala antoi Kaaban temppelissä yhä nykyään olevan mustan kiven Aadamille, kun tämä joutui lähtemään paratiisista. Alkujaan kivi olisi ollut valkoinen, mutta muuttunut mustaksi sitä suudelleiden pyhiinvaeltajien syntien takia.  kerrotaan islamilaisessa perinteessä olleen Jumalan. Niinikään islamilaisen perimätiedon mukaan Kaaban pyhäkkö olisi tuhoutunut Nooa-tarinan tulvassa, mutta Aabraham olisi rakenstanut sen poikansa Ismaelin kanssa uudestaan. 

Islamilla on valtavasti yhteistä sekä juutalaisuuden että kristinuskon kanssa. Länsimaisen tutkijan silmään on aika ilmeistä, että Muhammad on saanut vaikutteita näistä uskonnoista. Osa konservatiivisista muslimioppineista kuitenkin väittää, että Muhammad oli lukutaidoton, eikä siksi voinut saada juutalais-kristillisiä vaikutteita. Tällä halutaan alleviivata Koraanin luonnetta saneltuna ihmeenä: Koraanin erot Tooraan ja Evankeliumeihin selittyvät sillä, että juutalaiset ja kristityt ovat - kenties Ibliksen harhauttamina - vääristelleet saamiaan kirjoja. Osa muslimeista suhtautuu Muhammadin saamiin vaikutteisiin rennommin - islam vain on kehittänyt juutalaisuutta ja kristinuskoa omaan suuntaansa. 

Kaikissa suurissa uskonnoissa on konservatiivinsa, joiden mielestä uskonnon uskottavuus riippuu siitä, että se ei muutu. Useimmissa uskonnoissa on myös liberaalinsa, joiden mukaan uskonnon on pakko muuttua pysyäkseen vakavasti otettavana ja kehitystä hyvään suuntaan vievänä voimana. Väitän, että liberaali juutalainen, kristitty ja muslimi ovat varsin lähellä toisiaan, mutta verraten kaukana omankin uskontonsa konservatiiveista. Kiinnostavimmat ja myös kipeimmät jaot näyttäisivät olevan uskontojen sisällä, ei niiden välillä.