JEESUS - KARJALAN KUNINGAS

Kuvat  - wikipedia commons

Albert Edelfeltin (1854-1905) maalaus Kristus ja Mataleena esittelee varsin suomalaisen Jeesuksen,  tuohivirsut jalassa Karjalan koivikossa. Maalaus on vuodelta 1890 - aikana, jolloin suomalaiset taiteilijat olivat kansallisen heräämisen ja karelianismin kourissa - Karjalaharrastus näkyi niin runoja keräilevien tutkimusmatkoina kuin Karjalan maisemien tallentamisena. Elias Lönnrotin ns.  Uusi Kalevala (meidän tuntemamme versio) oli julkaistu vuonna 1849. Varsinkin Akseli Gallen-Kallela innoistui maalaamaan useita kalevala-aiheisia maalauksia. Edelfelt puolestaan ei edes pitänyt Kalevalasta. Hänkin halusi silti ottaa osaa karjalainnostukseen, ja löysi mieleisensä runon, kun luki Kanteletarta. Siellä oli oheisen taulun innoittanut runo Mataleenan vedenhakumatkasta.

Vaan kuka on "Mataleena", tai siis Raamatun Maria Magdala? Yllä oleva Domenico Tintoretton (1560-1635) tulkinta hänestä on kovasti erilainen kuin Edelfeltin "maatiaisversio". Erilaisia tulkintoja on aika helppo tehdä, koska Raamatussa mainitaan Jeesuksen yhteydessä useampikin Maria, ja välillä on vaikea varmaksi tietää kenestä puhutaan. Varsin yleisen tulkinnan mukaan Maria Magdala oli kuitenkin entinen prostituoitu, joka katui syntejään ja alkoi seurata Jeesusta. Johanneksen evankeliumin mukaan joku Jeesusta seuranneista Marioista myös voiteli Jeesuksen jalat kalliilla öljyllä (Joh. 12).

Suomalaisessa kansanperinteessä Mataleenan tarinaa jatkokehitellään: Jeesus esiintyy pahaisena paimenena, josta ylpeä talon tyttö ei ole lainkaan kiinnostunut. Ääni kellossa kuitenkin muuttuu, kun Jeesus paljastaa tietävänsä Mataleenan synnit - tämä on tappanut kolme aviotonta lasta. Tällöin Mataleena murtuu. Hän itkee kokonaisen kiulun täyteen kyyneleitä ja pesee niillä Jeesuksen jalat. Kopeus on ollut vain kuorta. Hän katuu nyt syvästi - hänet saa laittaa vaikka "porttojen poljettavaksi", niin kurjaksi hän itsensä tuntee. Finlandiapalkitun Juha Hurmeen teoksessa Niemi kerrotaan sivulla 187, että ruotsinkielinen versio tarinaa paljastaa surmattujen lasten isät: Mataleenan oman isän, veljen ja pitäjän papin. Vaikka Mataleena on mitä ilmeisemmin julmien miesten uhri, häneen suhtaudutaan runossa tuomitsevasti. Tasa-arvosta tai edes inhimillisestä myötätunnosta ei ollut vielä tietoakaan.

Myötätuntoa löytyy sentään Eino Leinon (1878-1926) versiosta. Hän inspiroitui suomalaisesta kansanrunoudesta ja kirjoitti Helkavirret nimisen teoksen. Runossa Herramme ja vapahtajamme Jeesus kävelee kiertolaisena Karjalassa. Hän kysyy isännältä lepopaikkaa, mutta ilkeä ukko urahtaa: "Kun ei jalka kestä, katketkohon". Talon akka ei ole lempeämpi, hän karkottaa Jeesuksen sanoin: "Painu tielle, mieronkierto." Kun Jeesus pytää piialta pientä jyvää syödäksensä, piika pilkkasuu sihahtaa: "Kukko sulle kumppaniksi." Lopulta Jeesus päätyy saunalle, kuulee vihtojen vitinän: "Totta sauna sallitahan." Saunasta löytyy myötämielisiä ihmisiä ja kun Jeesus heittää vettä kiukaalle tapahtuu ihme, löyly on jotakin aivan taivaallista: "Mittyinen on tämä löyly, tuoksuvat kukat tuhannet, kuuluvat kuin kirkonkellot". Sairaat paranevat ja kansa tunnistaa kulkurin Jeesukseksi. Nyt kansa myös kauhistuu ja vaatii rangaistusta niille, jotka ovat kohdelleet Jeesusta kaltoin. Mutta Jeesus kutsuukin pilkkaajansa armoaterialle. Kansa kummeksuu. "Etkö rankaise pahinta, palkitse parasta meissä?" Jeesus vain hymyilee ja sanoo: "Pahimmasta teen parahan."

Luovinta Raamatuntarinoiden uudelleenkerrontaa löytyy kuitenkin Kalevalasta, jossa Jeesuksen äiti-Marian neitseellinen sikiäminen liitetään nerokkaasti hänen nimeensä - Marjatta tulee marjasta raskaaksi. Lönnrot haukkuu Kalevalan esipuheessa Karjalan runolaulajia tyhmiksi, koska ovat ymmärtäneet neitsyt Maria tarinan aivan väärin. Juha Hurme (2017,154) kuitenkin uskoo, että Lönnrot joutui parjaamaan "salarakastaan" poliittisista syistä, jottei saisi aivan kohtuutonta määrää kritiikkiä aikansa oikeaoppisilta. Oikeasti - "väärinkerrottu" tarina on aivan lumoava. Vaan miten se menee?

Marjatta on korea kuopus. Kaunis, mutta ylpeä ja yltiöpäisen kaino. Kun äiti käskee lypsylle, Marjatta vastaa: "Ei neiti minun näköinen, koske sen lehmän nisähän, jok´ on häilynyt härillä." Marjatta paheksuu niin lehmien kuin hevosten seksuaalisuutta ja muutoinkin "piti viikkoista pyhyyttä, ajan kaiken kainoutta". Kun ei muutakaan työtä keksitä, hänet laitetaan karjapaimeneksi. Metsässä Marjatta kohtaa ihmeellisen punamarjan, joka nousee maasta ensin puhtaan neidon jaloille, sieltä kiipeää "vyörivöille", lopulta rinnoille, huulille ja kielelle. "Siitä vatsahan valahti." Marjatta tulee marjasta raskaaksi. Siveydellään pätenyt Marjatta saa nyt kokea melkoista halveksuntaa. Kukaan ei usko, että marjoja syömällä tulisi raskaaksi. Oma isäkin sanoo: "Mene portto poikemmaksi... kontion kivikoloihin..." Kotoaan ajettu Marjatta etsii paikkaa, missä synnyttää ja hänet ohjataan Herodoksen suomalaisvastineen, Ruma Ruotus paitulaisen luo. Tämä ei langenutta naista päästä saunaan, vaan synnytyksen on tapahduttava "hepohuone hongikossa". Synnytys kuitenkin onnistuu, mutta poikalapsi herättää huomioita ja huolta. Poika viedään Väinämöisen tuomittavaksi. Tämä suhtautuu jyrkästi ja sanoo: "poika suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön." Mutta kaksiviikkoinen Jeesus-lapsi osaakin yllättäen puhua ja hän alkaa ripittää Väinämöistä tämän omista synneistä. Väinämöinen suuttuu moisesta ja lähtee pois jättäen Karjalan maat Jeesuksen hallittaviksi. Gallen-Kallela maalasi Väinämöisen lähdöstä oman versionsa, joka on ohessa. Osa rannalla olijoista katselee palvoen Marjatan lasta, mutta katseleepa etualan pari miestä haikeasti Väinämöisenkin perään.