Uskonto ja taide

Kuvat - wikipedia commons Leonardo da Vincin (1452-1519) maalaus Salvador Mun di  (maailman pelastaja) on varsin pelkistetty. Jeesus katsoo "suoraan kameraan" kuin passikuvassa. Toisessa kädessään Jeesuksella on lasipallo, joka nykyihmisen mielessä luultavasti kuvannee maapalloa. Maalaus on kuitenkin noin vuodelta 1500. Maan pallonmuotoisuus oli kyllä selvinnyt jo mm. antiikin oppineille ja Kolumbus oli seilaillut useamman kerran Amerikkaan 1490 -luvulla. Edistyksellinen Leonardo saattaisi hyvinkin viitata pallolla maahan. Toisaalta - miksi se on kristallipallo eikä kivipallo? Maan pallomuotoisuus oli älykköjen tiedossa, mutta maailmankuva oli yhä maakeskeinen. Kopernikus ei ollut vielä julkaisut aurinkokeskeistä maailmankuvaa esittelevää kirjaansa - tuon ajan ns. ptolemaiolainen maailmankuva lähti oletuksesta, että maa on keskus. Maailmankaikkeus ymmärrettiin eräänlaisena taivaanpallona maapallon ympärillä - tähdet olisivat tavalla tai toisella kiinni tässä taivaanpallos

Kuvat wikipedia commons, paitsi lopun Banksy ja "fakebanksy".  Italialaisen renessanssinero Rafaelin (1483-1520) tulkinta synkästä aiheesta on hämmentävän kaunis. Jeesuksen ilme on tyyni, ja kauniisti puetut enkelit keräävät hänen "kalliin sovintoverensä" talteen.  Renessanssitaitelijat halusivat yleensä juhlia maailman kauneutta, ylistää elämäniloa ja tarjoilla katsojille silmäkarkkia. Ristiinnaulitsemiseen yhdistettynä tuo kauneuden palvonta tuntuu hieman erikoiselta. Maalaus ei painota Jeesuksen kärsimystä. Ehkä voisi ajatella kuvan korostavan Jeesuksen lempeää tyyneyttä kauhean tapahtuman keskellä. Saksalaisen Matthias Grünewaldin (1470-1528) maalaama Isenheimin alttaritaulu kuvaa Jeesuksen kuolemaa paljon rujommin kuin Rafael. Jeesuksen äiti pyörtyy lempiopetuslapsi Johanneksen käsivarsille, Maria Magdaleena on maassa polvillaan ja rukoilee. Toisella puolen on hieman kummallinen sormella osoittelija - hän on Johannes Kastaja, jonka tehtävänä oli ennusta

Kuvat  - wikipedia commons Albert Edelfeltin (1854-1905) maalaus Kristus ja Mataleena esittelee varsin suomalaisen Jeesuksen,  tuohivirsut jalassa Karjalan koivikossa. Maalaus on vuodelta 1890 - aikana, jolloin suomalaiset taiteilijat olivat kansallisen heräämisen ja karelianismin kourissa - Karjalaharrastus näkyi niin runoja keräilevien tutkimusmatkoina kuin Karjalan maisemien tallentamisena. Elias Lönnrotin ns.  Uusi Kalevala (meidän tuntemamme versio) oli julkaistu vuonna 1849. Varsinkin Akseli Gallen-Kallela innoistui maalaamaan useita kalevala-aiheisia maalauksia. Edelfelt puolestaan ei edes pitänyt Kalevalasta. Hänkin halusi silti ottaa osaa karjalainnostukseen, ja löysi mieleisensä runon, kun luki  Kanteletarta. Siellä oli oheisen taulun innoittanut runo Mataleenan vedenhakumatkasta. Vaan kuka on "Mataleena", tai siis Raamatun Maria Magdala? Yllä oleva Domenico Tintoretton (1560-1635) tulkinta hänestä on kovasti erilainen kuin Edelfeltin "maatiaisvers

Italialaisen Francesco Bacchiaccan (1494-1557) maalaus on kaunis ja seesteinen, vaikka aiheena on Mooseksen pahin moka. 4. Moos. 20 kerrotussa tarinassa israelilaiset ovat kuolemaisillaan janoon - maalauksessa ihmiset parveilevat Mooseksen ja kallion ympärillä vesiastiat mukanaan. Mitään vettä ei vielä näy, Mooses on kohottanut "taikurinsauvansa".  Raamatun tarinassa Jumala käskee Moosesta ottamaan sauvansa ja käskemään kalliota pulputtamaan vettä. Mooses kutsuu kansan koolle, ja sanoo: "Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?". Sitten hän iskee kalliota kahdesti sauvallaan ja vettä alkaa virrata. Kaikki saavat juodaksensa, karjakin. Jumala on kuitenkin vihainen. Hän sanoo Moosekselle ja tämän veljelle Aaronille: "Te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan." On vaikeaa ymmärtää, mikä Mooseksen moka oli. Oliko se tuo epäilevä