Raamatun tarinassa Jumala käskee Moosesta ottamaan sauvansa ja käskemään kalliota pulputtamaan vettä. Mooses kutsuu kansan koolle, ja sanoo: "Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?". Sitten hän iskee kalliota kahdesti sauvallaan ja vettä alkaa virrata. Kaikki saavat juodaksensa, karjakin. Jumala on kuitenkin vihainen. Hän sanoo Moosekselle ja tämän veljelle Aaronille: "Te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan." On vaikeaa ymmärtää, mikä Mooseksen moka oli. Oliko se tuo epäilevä muka -sana hänen puheessaan. Vai oliko kyse siitä, että sauvaa ei olisi saanut käyttää, olisi pitänyt vain käskeä kalliota. Oli moka mikä hyvänsä, rangaistus tuntuu suhteessa tekoon kovin suurelta. Mooses johtaa muut luvattuun maahan, muttei itse pääse sinne. Tapahtumaan palataan 5. Moos. 32:50-52 vieläkin epämääräisemmin: Mooses nyt vain ei pääse luvattuun maahan, koska Meribat-Kadesin vesipaikalla hän ei pitänyt Jumalaa pyhänä kansan edessä. Epämääräistä, ja siksi kiinnostavaa.
Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud (1856-1939) loi aiheesta lennokkaan teorian. Freud oli juutalaisten vanhempien lapsi, etnisesti juutalainen, mutta suhde uskontoihin oli vähintäänkin kriittinen. Työssään terapeuttina Freud oli havainnut yleisinhimillisen taipumuksen kaunistella asioita, uskotella joskus itselleenkin, että asiat menivät hieman kauniimmin ja moraalisemmin kuin mitä todellisuudessa tapahtui. Freud ei olisi Freud, ellei hän veisi päätelmiään äärimmäiseen tappiin: Niinpä hän uskoo Mooseksen kirjan kertomuksen olevan äärimmäisen kaunisteltu kuvaus. Todellisuudessa kansa tappoi Mooseksen - kauan kytenyt kapina johti varsin freudilaiseen isänmurhaan. Hallitsijan ja käskijän surmaaminen johti kuitenkin myös melkoisiin syyllisyyskomplekseihin. Kansa kauhistuu tekojaan, katuu, hyvittelee, idealisoi Mooseksen, toivoo hänen paluutaan messiaana jne. Kovasta "egyptomaniasta" kärsinyt Freud arveli Mooseksen olleen alkujaan egyptiläinen ja edustaneen Aton - jumalaan liitettyä yksijumalaisuutta. Tieteellisen raamatuntutkimuksen näkökulmasta Freudin teoria on tarpeettoman villi ja spekuloiva, eikä sitä juuri kukaan ota tosissaan (ehkä Freud ei ihan täysillä siihen uskonut itsekään). Christine Hayesin (2012,100-101) mukaan osa tutkijoista silti uskoo, että Mooses -tarinoilla voisi olla jonkinlainen historiallinen ydin tyyliin pienimuotoinen orjapako faarao Ramses II:n rakennustyömailta 1200 -luvulla eKr. Freudin teorian kaltaista yksityiskohtaista kuvausta Moosekseen liittyvistä tapahtumista ei nykyisten lähteiden pohjalta pysty laatimaan. Itse asiassa tutkijoiden valtavirta uskoo yksijumalaisuuden kehittyneen juutalaisuuteen vasta paljon Mooseksen ajan jälkeen, 800-500 eKr. aivan toisenlaisten melskeiden seurauksena.
Raamatun erehtymättömyys ja tapahtumien historiallisuus on konservatiivisille uskovaisille tärkeää. Me muut voimme nauttia tarinoista tarinoiden itsensä ehdoilla. Jaakko Löytty osuu mielestäni Mooses -saagan inhimilliseen ytimeen paljon herkemmin kuin Freud. Löytty nimittäin rinnastaa Mooseksen ja Martin Luther Kingin kohtalot. Molemmat johtivat kansaansa pois sorron alta, kumpikin näki luvatun maan vain kaukaa vilaukselta. Mustien ihmisoikeuksia ajanut pappi Martin Luther King murhattiin 1968, eikä hän siksi päässyt näkemään työnsä hedelmiä. Jos King olisi saanut elää 80 -vuotiaaksi, hän olisi nähnyt Yhdysvaltojen ensimmäisen mustan presidentin.
Löytyn laulun voi kuunnella tästä.
Kommentit
Lähetä kommentti