PILKATTU MIES

Kuvat wikipedia commons, paitsi lopun Banksy ja "fakebanksy". 

Italialaisen renessanssinero Rafaelin (1483-1520) tulkinta synkästä aiheesta on hämmentävän kaunis. Jeesuksen ilme on tyyni, ja kauniisti puetut enkelit keräävät hänen "kalliin sovintoverensä" talteen.  Renessanssitaitelijat halusivat yleensä juhlia maailman kauneutta, ylistää elämäniloa ja tarjoilla katsojille silmäkarkkia. Ristiinnaulitsemiseen yhdistettynä tuo kauneuden palvonta tuntuu hieman erikoiselta. Maalaus ei painota Jeesuksen kärsimystä. Ehkä voisi ajatella kuvan korostavan Jeesuksen lempeää tyyneyttä kauhean tapahtuman keskellä.

Saksalaisen Matthias Grünewaldin (1470-1528) maalaama Isenheimin alttaritaulu kuvaa Jeesuksen kuolemaa paljon rujommin kuin Rafael. Jeesuksen äiti pyörtyy lempiopetuslapsi Johanneksen käsivarsille, Maria Magdaleena on maassa polvillaan ja rukoilee. Toisella puolen on hieman kummallinen sormella osoittelija - hän on Johannes Kastaja, jonka tehtävänä oli ennustaa... osoittaa Jeesuksen tulemista. Jeesus on kuvattu poikkeuksellisen karusti. Kärsimys tuntuu äärimmäiseltä ja Jeesuksen ihossa on paiseita. Mitä taiteilija haluaa sanoa? Alttari on lähellä sairaalaa, jossa hoidettiin ruttoon sairastuneita. Grünewald maalasi Jeesuksen ihoon samantapaisia paiseita, mitä ruttoon sairastuneilla oli. Sanoma taisi olla verraten humaani - Jumala kärsii kanssanne.

Yleensä juutalaiset noudattavat Tooran kuvakieltoa ja välttävät esittävää taidetta, uskonnollisesti esittävää taidetta eritoten. Venäläissyntyinen Marc Chagall  (1887-1985) on riemastuttava poikkeus tähän sääntöön. Hän maalasi useammankin version Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Maalauksen sanoman kannalta olennaisin yksityiskohta on Jeesuksen lannevaate. Se on juutalaisten rukousviitta. Juutalaisia oli läpi keskiajan vihattu Jeesuksen tappajina. Marc Chagall muistuttaa siitä tosiasiasta, että Jeesus oli ympärileikattu juutalainen itsekin. Kuvan lukuisia tapahtumia yhdistää se, että niissä vainotaan juutalaisia - poltetaan synagoga, juutalaisten talot... Marc Chagall maalasi teoksen 1938 Pariisissa. Hän oli kuullut natsien järjestämästä "kristalliyöstä" - natsien juutalaisiin kohdistamasta väkivallan aallosta, joka sai nimensä juutalaiskauppojen rikotuista ikkunoista. Taiteilija purki järkytystään ja huoltaan tähän maalaukseen. 

Yhdysvaltalaisen valokuvaajan Andres Serranon (s.1950)  Pissakristus (Piss Christ) on kiistelty teos. Valokuvaaja upotti muovisen krusifiksin omaan virtsaansa ja laittoi lopputulosen näytille. Teos on sekä palkittu että vihattu. Kriitikot kysyvät hyvästä syystä, mitä tapahtuisi, jos joku tekisi saman Muhammadin kuvalle tai Koraanille. Saako juuri kristittyjen tunteita loukata? Missä ovat sananvapauden rajat?

Itse en olisi mitenkään varma, että taiteilija on halunnut pilkata Jeesusta. Aivan varmasti hän on halunnut kohahduttaa yleisöä, mutta ei välttämättä pilkata. Valkoinen muovikrusifiksi on varsin hengetön kapistus. Se estetisoi julman teloituksen muoviseksi sovinnaisuudeksi. Muovikrusifiksin  upottaminen virtsaan palauttaa alkuperäisen tilanteen järkyttävyyttä ja loukkaavuutta.

Perinteisessäkin taiteessa Jeesuksen pään päällä on usein kyltti, jossa lukee INRI. Kirjaimet ovat lyhenne. Raamatun mukaan Pilatus laitatti Jeesuksen ristin päälle tekstin "Iesus Nazarenvs Rex Ivdaerum", eli Jeesus Nasaretilainen juutalaisten kuningas. Historiantutkijat ovat arvelleet, että kyse on julmasta pilkasta. Pilatus oli pääsiäisen aikaan hermostunut, koska juutalaisia oli Jerusalemissa paljon enemmän kuin roomalaisia sotilaita. Pilatus halusi ehkä hillitä juhlivien juutalaismassojen kapinahaluja näyttämällä kuinka surkeasti käy juutalaisten kuninkaille. Ristiinnaulitseminen oli korostetun kivulias ja nöyryyttävä tapa kuolla, joten muovinen krusifiksi tai Rafaelin kauniin seesteinen maalaus antavat tapahtuneesta valheellisen kuvan. Tulkintani mukaan pissakristus palauttaa katsojan mieleen osan alkuperäisen tilanteen vakavuudesta ja kauheudesta.


Banksy on erään englantilaisen katutaiteilijan nimimerkki. Hän on kuuluisa erityisesti graffiteistaan. Niiden tekeminen on kuitenkin Englannissa rikos, joten Banksy kätkeytyy nimimerkkinsä taakse. Emme tiedä kuka hän on. Banksyn työt ovat usein yhteiskunnallisesti kantaaottavia ja humoristisia. Hänellä on myös joitakuita uskontoa käsitteleviä töitä ja suhde uskontoon vaikuttaa varsin kriittiseltä. Oheista "ostoskristus-kuvaa" voi pitää pilkallisena - eri asia on, kuka tai mikä on pilkan kohde. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt pilkan kohde on kulutushysteria, ei niinkään Jeesus. Toisaalta ottaen huomioon Banksyn uskontokriittisyyden hän saattaa pitää kristinuskoa osasyyllisenä länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan, ja esimerkiksi jouluiseen ostoshuumaan.

Banksy on anarkistinen katutaitelija. Hän lainaa tuttua kuvastoa ja kehittelee sitä omaan tyyliinsä ja sanomaansa sopivaksi. Viimeinen kuvamme on tehty Banksyn tyylillä, mutta kuten Banksyn fanit varsin pontevasti ovat tehneet tiettäväksi, kyseessä on "fake Banksy": Tyyli ja tekniikka on samantapainen kuin Banksyllä, mutta kuvan sisältö on huomattavasti perinteisempi ja suhtautuminen Jeesukseen selkeän myönteinen. Tässä kuvassa Jeesus on mielivallan ja pilkan kohde, uhri.

Ilmaisun vapauden pitää mennä molempiin suuntiin. Kirkolla ei ole copyright oikeuksia ristiinnaulitun kuviin, eikä Banksyllä graffitityyliin. Taide on keino laittaa erilaiset ideat keskustelemaan keskenään, muhimaan ja synnyttämään jotakin aivan uutta. Se on sen verran komea juttu, että ilmaisun vapautta on syytä suojella. Vaikka sitten joutuisi huomaamaan, että on itse se osapuoli, jonka käsityksiä haastetaan.