Siirry pääsisältöön

KUN KÄÄRME MENETTI JALKANSA JA OLI MUUTTUA KAMELIKSI

Hugo van der Goes Adamin lankeemus, Wien, kulttuurihistoriallinen museo.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on  tunnettu tarina siitä, miten Aadam ja Eeva elävät paratiisissa, jossa on vain yksi kielto – hyvän ja pahan tiedon puusta ei saa syödä. Puhuva käärme houkuttelee Eevan kuitenkin syömään kiellettyä hedelmää, Eeva puolestaan houkuttelee Aadamin syömään. Äkkiä alkuihmiset tajuavat olevansa alasti ja piiloutuvat Jumalaa, joka ymmärtää kieltoaan rikotun ja karkottaa ihmiset paratiisista.

Tästä kertomuksesta on valtava määrä maalauksia, eikä oheinen Hugo van der Goesin maalaus Adamin lankeemuksesta ole mitenkään kuuluisammasta päästä. 1400 –luvulla elänyt flaamilaista renessanssia edustanut taiteilija osasi kuitenkin maalata huomattavan eloisia hahmoja. Kuvan keskipisteenä on Eeva, joka kahmii kiellettyjä hedelmiä kaksin käsin, toinen omenista on ilmeisesti jo menossa Aadamille. 

Raamattu ei tarkemmin kuvaa, millaiselta kielletty hedelmä näytti. Kristillisessä taiteessa kielletty hedelmä on usein kuvattu omenaksi. Luultavasti tämä johtuu siitä, että latinan  ”maalum” tarkoittaa omenaa  ja ”malum” pahaa. 

Kuvan Eeva ei katso sen enempää käärmettä, Aadamia kuin katsojaakaan. Hän katsoo pois kaikista. Käärme puolestaan katsoo hyvin intensiivisesti Eevaa. Koska hedelmästä ei ole vielä syöty, maalaus esittää ratkaisevaa hetkeä juuri ennen lankeemusta. Niinpä käärmeellä on kova työ käännyttää Eevaa. Aadamin katse on suuntautunut (suurin piirtein) Eevan omenaa kurkottavaa käteen. 1400-luvulle  mennessä kristilliset teologit olivat ehtineet kiistellä jo yli 1000 vuotta siitä, oliko lankeemus enemmän Aadamin vai Eevan vika. Tässä kuvassa innokkain syömäri vaikuttaisi olevan Aadam – hän katsoo hedelmää ja hänen kätensä on ojentunut jo ottamaan sen. Maalari ei ainakaan vähättele Aadamin osuutta. Eeva on keskipisteessä, mutta vaikuttaa aika passiiviselta, ei ainakaan varsinaiselta viettelijältä. 

Ehkä eniten nykykatsojan mielikuvitusta kiehtoo tuo käärme. Se ei ole kovin käärmemäinen. Kasvot ovat ihmisen, ja tällä käärmeellä on myös jalat. Mooseksen kirjan tarinassahan jokainen tarinan hahmoista saa oman rangaistuksensa lankeemuksesta. Aadamin rangaistus on työn tekeminen otsa hiessä, Eevan rangaistus on kivulias synnyttäminen ja käärme puolestaan menettää jalkansa ja joutuu siksi matelemaan maassa niellen pölyä. Hugo van der Goes on tutkinut tarinaa tarkkaan ja todennut, että tässä vaiheessa käärmettä ei ole vielä rangaistu, joten sillä täytyy olla kädet ja jalat.

Stephen Greenblatt kertoo kirjassaan  The rise and fall of Adam and Eve  (2017, 6-7), että muslimioppineet eivät ole perinteiset syyttäneet sen enempää Aadamia kuin Eevaakaan. Heille keskeistä on ollut Aadamin rooli ensimmäisenä profeettana. Lankeemuksen syynä on ennen kaikkea Iblis, paholainen. Greenblattin mukaan myöhemmät muslimikommentoijat korostavat, ettei kiusaaja suinkaan ollut käärmeen vaan poikkeuksellisen kauniin kamelin hahmossa. Sääli, ettei islamissa juuri harrasteta esittävää taidetta – olisi upeaa nähdä tästä tarinasta versio, jossa kaunis kameli korvaisi käärmeen. (Googlen kuvahaulla en löytänyt moista esimerkkiä.)

Syntiinlankeemuskertomuksessa teologeja on hämmentänyt sen kahtalainen luonne. Toisaalta se tuntuisi olevan kevyeen sävyyn kerrottu kansansatu, joka varoittaa tottelemattomuudesta ja selittää miksi käärmeet matelevat ja työnteko on raskasta ja synnyttäminen kivuliasta. Tähän kansansadun luonteeseen liittynee Jumalan konkreettisuus – Aadam ja Eeva voivat kuulla hänen askeleensa. Kevyen sadun kaltaista on myös Aadamin ja Eevan lapsenomainen pakeneminen ja "se on ton vika" -tyyppiset puolustautumiset. Luultavasti tarina onkin kerroksellinen, yhdistelmä monesta tarinasta ja maailmankuvasta. Pohjalla on ehkä yksinkertainen lastensatu, joka voi hyvin olla lainattu naapurikansoilta. Mooseksen kirjan kirjoittajat lienevät kuitenkin olleet hyvin vakavia uskonnollisia ihmisiä, joilla on totinen uskonnollinen sanoma. Niinpä tarinaan ilmestyy toinen taso, sillä kaikki osalliset saavat tuplarangaistuksen – Adam ja Eeva karkotetaan paratiisista ja heistä tulee kuolevaisia. Käärmeen jälkeläisiä taas odottaa taistelu Eevan jälkeläisten kanssa. Tästä näkökulmasta tarina käsitteleekin kaikkein vakavimpia kysymyksiä – mistä kuolema ja monenlainen kärsimys johtuvat. Tätä puolta käsittelevistä vakavan uskonnollisista töistä pitää tehdä oma postauksensa.

Kevyistä mutta visuaalisesti kiinnostavista Aadam, Eeva ja käärme kuvista tekee mieli vinkata Augusto Ciacomettin vuonna 1907 maalaama teos, johon linkki ohessa. https://fi.pinterest.com/pin/575897871080746907/


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JEESUKSEN KÄSIMERKIT

Kuvat - wikipedia commons Leonardo da Vincin (1452-1519) maalaus Salvador Mun di  (maailman pelastaja) on varsin pelkistetty. Jeesus katsoo "suoraan kameraan" kuin passikuvassa. Toisessa kädessään Jeesuksella on lasipallo, joka nykyihmisen mielessä luultavasti kuvannee maapalloa. Maalaus on kuitenkin noin vuodelta 1500. Maan pallonmuotoisuus oli kyllä selvinnyt jo mm. antiikin oppineille ja Kolumbus oli seilaillut useamman kerran Amerikkaan 1490 -luvulla. Edistyksellinen Leonardo saattaisi hyvinkin viitata pallolla maahan. Toisaalta - miksi se on kristallipallo eikä kivipallo? Maan pallomuotoisuus oli älykköjen tiedossa, mutta maailmankuva oli yhä maakeskeinen. Kopernikus ei ollut vielä julkaisut aurinkokeskeistä maailmankuvaa esittelevää kirjaansa - tuon ajan ns. ptolemaiolainen maailmankuva lähti oletuksesta, että maa on keskus. Maailmankaikkeus ymmärrettiin eräänlaisena taivaanpallona maapallon ympärillä - tähdet olisivat tavalla tai toisella kiinni tässä taivaanpallos

JEESUS - KARJALAN KUNINGAS

Kuvat  - wikipedia commons Albert Edelfeltin (1854-1905) maalaus Kristus ja Mataleena esittelee varsin suomalaisen Jeesuksen,  tuohivirsut jalassa Karjalan koivikossa. Maalaus on vuodelta 1890 - aikana, jolloin suomalaiset taiteilijat olivat kansallisen heräämisen ja karelianismin kourissa - Karjalaharrastus näkyi niin runoja keräilevien tutkimusmatkoina kuin Karjalan maisemien tallentamisena. Elias Lönnrotin ns.  Uusi Kalevala (meidän tuntemamme versio) oli julkaistu vuonna 1849. Varsinkin Akseli Gallen-Kallela innoistui maalaamaan useita kalevala-aiheisia maalauksia. Edelfelt puolestaan ei edes pitänyt Kalevalasta. Hänkin halusi silti ottaa osaa karjalainnostukseen, ja löysi mieleisensä runon, kun luki  Kanteletarta. Siellä oli oheisen taulun innoittanut runo Mataleenan vedenhakumatkasta. Vaan kuka on "Mataleena", tai siis Raamatun Maria Magdala? Yllä oleva Domenico Tintoretton (1560-1635) tulkinta hänestä on kovasti erilainen kuin Edelfeltin "maatiaisvers

PILKATTU MIES

Kuvat wikipedia commons, paitsi lopun Banksy ja "fakebanksy".  Italialaisen renessanssinero Rafaelin (1483-1520) tulkinta synkästä aiheesta on hämmentävän kaunis. Jeesuksen ilme on tyyni, ja kauniisti puetut enkelit keräävät hänen "kalliin sovintoverensä" talteen.  Renessanssitaitelijat halusivat yleensä juhlia maailman kauneutta, ylistää elämäniloa ja tarjoilla katsojille silmäkarkkia. Ristiinnaulitsemiseen yhdistettynä tuo kauneuden palvonta tuntuu hieman erikoiselta. Maalaus ei painota Jeesuksen kärsimystä. Ehkä voisi ajatella kuvan korostavan Jeesuksen lempeää tyyneyttä kauhean tapahtuman keskellä. Saksalaisen Matthias Grünewaldin (1470-1528) maalaama Isenheimin alttaritaulu kuvaa Jeesuksen kuolemaa paljon rujommin kuin Rafael. Jeesuksen äiti pyörtyy lempiopetuslapsi Johanneksen käsivarsille, Maria Magdaleena on maassa polvillaan ja rukoilee. Toisella puolen on hieman kummallinen sormella osoittelija - hän on Johannes Kastaja, jonka tehtävänä oli ennusta