KAKSI EEVAA, MONTA AADAMIA

Kuva Wikipedia commons

Oheinen apilanlehtikartta  (bunting clover leaf map) on vuodelta 1581 ja se on varsin teologinen. Maailman keskipisteenä on Jerusalem. Aasia, Eurooppa ja Afrikka muodostavat kauniin symmetrisen kokonaisuuden, maailma jäsentyy kolminaisuusopin mukaisesti. Amerikka muodostaa alareunaan pienen harmittoman koristeen. Realistisempaakin tietoa maailmasta oli jo tarjolla - Kolumbus teki ensimmäisen retkensä 1492, toisen 1493, kolmannen 1498 ja neljännen 1502. Kopernikus julkaisi kirjansa aurinkokeskeisestä maailmankuvasta 1530. Uusien käsitysten omaksuminen oli kuitenkin hidasta. Esimerkiksi Luther on ilmeisesti kuullut huhuja Kopernikuksen käsityksistä ja pitänyt niitä hölynpölynä, koska Raamatussa selvästi sanotaan, että Joosua käski juuri aurinkoa olemaan paikallaan eikä maata. (Joosuan kirja 10:13 kertoo ihmeestä, jossa aurinko pysyy pitkään paikallaan, jotta israelilaiset näkevät kostaa vihollisilleen).

Greenblatt (2017,233-236) kertoo Kolumbuksenkin miettineen varsin teologisia. Häntä nimittäin hämmensi intiaanien alastomuus. Syntiinlankeemuskertomuksessa selvästi mainitaan, että Adam ja Eeva tajusivat olevansa alasti, häpesivät ja peittivät paikkojaan. Mistä johtui, että nämä Kolumbuksen löytämät "intialaiset" olivat aivan häpeilemättä alasti? Kolumbus päätteli, että paratiisin täytyi sijaita jossakin lähistöllä: Intiaaneilla ei tosin ollut oikeaoppista katolista uskoa, mutta paratiisin läheisyydestä johtuen heillä oli tiettyä alkuihmisten viattomuutta. Kolumbus ei sentään uskonut voivansa löytää konkreettista paratiisin porttia. Paratiisi-spekulaatiot eivät myöskään estäneet häntä ja varsinkaan hänen seuraajiaan alistamasta ja ryöstämästä intiaaneja.

Ranskalainen teologi La Peyrére  (1596-1676) yritti parhaansa mukaan yhdistää uudet löydöt Raamatun maailmankuvaan: Kolumbus oli laivoillaan matkannut kauas. Niin kauas, että oli vaikea uskoa mihinkään kadonneeseen maasiltaan, jota pitkin osa Adamin ja Eevan lapsista olisi päätynyt Amerikkaan asti (nykyistä mannerlaattateoriaa ei tuolloin tunnettu). Peyrére oli hurskas ja halusi uskoa, että Raamatun tarina oli pääpiirteittäin historiallisesti tosi, se ei vain kertonut kaikkea ja jotkin yksityiskohdat olivat ehkä ajan myötä hieman muuttuneet. Peyréren ratkaisu oli tämä: Adam ja Eeva eivät suinkaan olleet ensimmäisiä ihmisiä, vaan ensimmäisiä juutalaisia. Tämä selittäisi näppärästi mm. sen, miksi ihmiset eri puolilla maailmaa olivat niin erilaisia. Peyrére oli idealisti ja hän puolusti juutalaisten oikeuksia ja uskoi kritittyjen ja juutalaisten yhdistyvän, kun juutalaisten messias ilmestyisi. Hän joutui kuitenkin katolisen inkvisition hampaisiin ja perui puheensa: "ne johtuivat hänen saamastaan kalvinistisesta kasvatuksesta, ja suuruudenhullusta halusta tulkita raamattua omin päin, ilman paavin apua." Payrére sai palata Pariisin ja hänen onnistui elää loppuelämänsä hiljaa ja inkvisition huomiota herättämättä.

Payréren ideat kääntyivät orjakauppaa käyvien rasistien mielessä päälaelleen. Ajatus useista eri Adameista alkoi kiehtoa heitä: Orjia sai kohdella miten lystäsi, koska nämä olivat vähempiarvoisen mustan Adamin jälkeläisiä. Kristinuskon valtavirran kunniaksi todettakoon, että se pitäytyi käsityksessä, että olemme kaikki saman Adamin ja Eevan jälkeläisiä ja siten periaatteessa yhtä arvokkaita. Orjuuden tuomitsemiseen meni kirkoilta valitettavan paljon aikaa, mutta lopulta sentään sekin tehtiin.

Jos kristityt pohtivat lukuisia Adameja, juutalaisessa maailmassa puolestaan syntyi käsityksiä useammasta Eevasta. Tässäkin oli taustalla vilpitön pyrkimys ymmärtää Raamattu kirjaimellisesti totena, kaikkine yksityiskohtineen. Juutalaiset rabbit näet huomasivat, että 1 Moos 1:26 toteaa ihmisen luodun kuudentena päivänä, eläinten jälkeen. 1 Moos luvussa 2 ihmisen taas luodaan ensimmäisenä, ennen eläimiä. Jos molemmat ovat totta, ainakin Eevoja pitää olla kaksi. Rabbien selitys kiehtoi juutalaisen kansanperinteen tarinaniskijöitä - syntyi käsitys ensimmäisestä naisesta Lillithistä. Tämä on aivan liian aktiivinen ja aggressiivinen naiseksi, joten Jumala loi "paremman" (lue nöyremmän) naisen - Eevan. Lillith hahmosta tulee jonkinlainen demoni-vampyyri, jota voi syyttää mm. kätkytkuolemista tai pyhien miesten märistä unista (Lillith viettelee hyviä juutalaismiehiä näiden unissa ja moisesta uniseksistä voi syntyä demoneja).

Nykyajasta käsin on helppo olla hieman huvittunut siitä, miten käärmettä ängettiin pulloon ja alkuihmisiä monistettiin, jotta faktat saataisiin sopimaan yhteen myyttisen maailmankuvan kanssa. Huomaan olevani silti myös vaikuttunut kuvittelijoiden mielikuvituksen villistä lennosta, ja urheasta yrityksestä pitää repeilevä maailmankuva kasassa. Se on meille Adamin ja Eevan lapsille tyypillistä vielä nykyäänkin.