Siirry pääsisältöön

KAKSI EEVAA, MONTA AADAMIA

Kuva Wikipedia commons
Oheinen apilanlehtikartta  (bunting clover leaf map) on vuodelta 1581 ja se on varsin teologinen. Maailman keskipisteenä on Jerusalem. Aasia, Eurooppa ja Afrikka muodostavat kauniin symmetrisen kokonaisuuden, maailma jäsentyy kolminaisuusopin mukaisesti. Amerikka muodostaa alareunaan pienen harmittoman koristeen. Realistisempaakin tietoa maailmasta oli jo tarjolla - Kolumbus teki ensimmäisen retkensä 1492, toisen 1493, kolmannen 1498 ja neljännen 1502. Kopernikus julkaisi kirjansa aurinkokeskeisestä maailmankuvasta 1530. Uusien käsitysten omaksuminen oli kuitenkin hidasta. Esimerkiksi Luther on ilmeisesti kuullut huhuja Kopernikuksen käsityksistä ja pitänyt niitä hölynpölynä, koska Raamatussa selvästi sanotaan, että Joosua käski juuri aurinkoa olemaan paikallaan eikä maata. (Joosuan kirja 10:13 kertoo ihmeestä, jossa aurinko pysyy pitkään paikallaan, jotta israelilaiset näkevät kostaa vihollisilleen).

Greenblatt (2017,233-236) kertoo Kolumbuksenkin miettineen varsin teologisia. Häntä nimittäin hämmensi intiaanien alastomuus. Syntiinlankeemuskertomuksessa selvästi mainitaan, että Adam ja Eeva tajusivat olevansa alasti, häpesivät ja peittivät paikkojaan. Mistä johtui, että nämä Kolumbuksen löytämät "intialaiset" olivat aivan häpeilemättä alasti? Kolumbus päätteli, että paratiisin täytyi sijaita jossakin lähistöllä: Intiaaneilla ei tosin ollut oikeaoppista katolista uskoa, mutta paratiisin läheisyydestä johtuen heillä oli tiettyä alkuihmisten viattomuutta. Kolumbus ei sentään uskonut voivansa löytää konkreettista paratiisin porttia. Paratiisi-spekulaatiot eivät myöskään estäneet häntä ja varsinkaan hänen seuraajiaan alistamasta ja ryöstämästä intiaaneja.

Ranskalainen teologi La Peyrére  (1596-1676) yritti parhaansa mukaan yhdistää uudet löydöt Raamatun maailmankuvaan: Kolumbus oli laivoillaan matkannut kauas. Niin kauas, että oli vaikea uskoa mihinkään kadonneeseen maasiltaan, jota pitkin osa Adamin ja Eevan lapsista olisi päätynyt Amerikkaan asti (nykyistä mannerlaattateoriaa ei tuolloin tunnettu). Peyrére oli hurskas ja halusi uskoa, että Raamatun tarina oli pääpiirteittäin historiallisesti tosi, se ei vain kertonut kaikkea ja jotkin yksityiskohdat olivat ehkä ajan myötä hieman muuttuneet. Peyréren ratkaisu oli tämä: Adam ja Eeva eivät suinkaan olleet ensimmäisiä ihmisiä, vaan ensimmäisiä juutalaisia. Tämä selittäisi näppärästi mm. sen, miksi ihmiset eri puolilla maailmaa olivat niin erilaisia. Peyrére oli idealisti ja hän puolusti juutalaisten oikeuksia ja uskoi kritittyjen ja juutalaisten yhdistyvän, kun juutalaisten messias ilmestyisi. Hän joutui kuitenkin katolisen inkvisition hampaisiin ja perui puheensa: "ne johtuivat hänen saamastaan kalvinistisesta kasvatuksesta, ja suuruudenhullusta halusta tulkita raamattua omin päin, ilman paavin apua." Payrére sai palata Pariisin ja hänen onnistui elää loppuelämänsä hiljaa ja inkvisition huomiota herättämättä.

Payréren ideat kääntyivät orjakauppaa käyvien rasistien mielessä päälaelleen. Ajatus useista eri Adameista alkoi kiehtoa heitä: Orjia sai kohdella miten lystäsi, koska nämä olivat vähempiarvoisen mustan Adamin jälkeläisiä. Kristinuskon valtavirran kunniaksi todettakoon, että se pitäytyi käsityksessä, että olemme kaikki saman Adamin ja Eevan jälkeläisiä ja siten periaatteessa yhtä arvokkaita. Orjuuden tuomitsemiseen meni kirkoilta valitettavan paljon aikaa, mutta lopulta sentään sekin tehtiin.

Jos kristityt pohtivat lukuisia Adameja, juutalaisessa maailmassa puolestaan syntyi käsityksiä useammasta Eevasta. Tässäkin oli taustalla vilpitön pyrkimys ymmärtää Raamattu kirjaimellisesti totena, kaikkine yksityiskohtineen. Juutalaiset rabbit näet huomasivat, että 1 Moos 1:26 toteaa ihmisen luodun kuudentena päivänä, eläinten jälkeen. 1 Moos luvussa 2 ihmisen taas luodaan ensimmäisenä, ennen eläimiä. Jos molemmat ovat totta, ainakin Eevoja pitää olla kaksi. Rabbien selitys kiehtoi juutalaisen kansanperinteen tarinaniskijöitä - syntyi käsitys ensimmäisestä naisesta Lillithistä. Tämä on aivan liian aktiivinen ja aggressiivinen naiseksi, joten Jumala loi "paremman" (lue nöyremmän) naisen - Eevan. Lillith hahmosta tulee jonkinlainen demoni-vampyyri, jota voi syyttää mm. kätkytkuolemista tai pyhien miesten märistä unista (Lillith viettelee hyviä juutalaismiehiä näiden unissa ja moisesta uniseksistä voi syntyä demoneja).

Nykyajasta käsin on helppo olla hieman huvittunut siitä, miten käärmettä ängettiin pulloon ja alkuihmisiä monistettiin, jotta faktat saataisiin sopimaan yhteen myyttisen maailmankuvan kanssa. Huomaan olevani silti myös vaikuttunut kuvittelijoiden mielikuvituksen villistä lennosta, ja urheasta yrityksestä pitää repeilevä maailmankuva kasassa. Se on meille Adamin ja Eevan lapsille tyypillistä vielä nykyäänkin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JEESUKSEN KÄSIMERKIT

Kuvat - wikipedia commons Leonardo da Vincin (1452-1519) maalaus Salvador Mun di  (maailman pelastaja) on varsin pelkistetty. Jeesus katsoo "suoraan kameraan" kuin passikuvassa. Toisessa kädessään Jeesuksella on lasipallo, joka nykyihmisen mielessä luultavasti kuvannee maapalloa. Maalaus on kuitenkin noin vuodelta 1500. Maan pallonmuotoisuus oli kyllä selvinnyt jo mm. antiikin oppineille ja Kolumbus oli seilaillut useamman kerran Amerikkaan 1490 -luvulla. Edistyksellinen Leonardo saattaisi hyvinkin viitata pallolla maahan. Toisaalta - miksi se on kristallipallo eikä kivipallo? Maan pallomuotoisuus oli älykköjen tiedossa, mutta maailmankuva oli yhä maakeskeinen. Kopernikus ei ollut vielä julkaisut aurinkokeskeistä maailmankuvaa esittelevää kirjaansa - tuon ajan ns. ptolemaiolainen maailmankuva lähti oletuksesta, että maa on keskus. Maailmankaikkeus ymmärrettiin eräänlaisena taivaanpallona maapallon ympärillä - tähdet olisivat tavalla tai toisella kiinni tässä taivaanpallos

JEESUS - KARJALAN KUNINGAS

Kuvat  - wikipedia commons Albert Edelfeltin (1854-1905) maalaus Kristus ja Mataleena esittelee varsin suomalaisen Jeesuksen,  tuohivirsut jalassa Karjalan koivikossa. Maalaus on vuodelta 1890 - aikana, jolloin suomalaiset taiteilijat olivat kansallisen heräämisen ja karelianismin kourissa - Karjalaharrastus näkyi niin runoja keräilevien tutkimusmatkoina kuin Karjalan maisemien tallentamisena. Elias Lönnrotin ns.  Uusi Kalevala (meidän tuntemamme versio) oli julkaistu vuonna 1849. Varsinkin Akseli Gallen-Kallela innoistui maalaamaan useita kalevala-aiheisia maalauksia. Edelfelt puolestaan ei edes pitänyt Kalevalasta. Hänkin halusi silti ottaa osaa karjalainnostukseen, ja löysi mieleisensä runon, kun luki  Kanteletarta. Siellä oli oheisen taulun innoittanut runo Mataleenan vedenhakumatkasta. Vaan kuka on "Mataleena", tai siis Raamatun Maria Magdala? Yllä oleva Domenico Tintoretton (1560-1635) tulkinta hänestä on kovasti erilainen kuin Edelfeltin "maatiaisvers

PILKATTU MIES

Kuvat wikipedia commons, paitsi lopun Banksy ja "fakebanksy".  Italialaisen renessanssinero Rafaelin (1483-1520) tulkinta synkästä aiheesta on hämmentävän kaunis. Jeesuksen ilme on tyyni, ja kauniisti puetut enkelit keräävät hänen "kalliin sovintoverensä" talteen.  Renessanssitaitelijat halusivat yleensä juhlia maailman kauneutta, ylistää elämäniloa ja tarjoilla katsojille silmäkarkkia. Ristiinnaulitsemiseen yhdistettynä tuo kauneuden palvonta tuntuu hieman erikoiselta. Maalaus ei painota Jeesuksen kärsimystä. Ehkä voisi ajatella kuvan korostavan Jeesuksen lempeää tyyneyttä kauhean tapahtuman keskellä. Saksalaisen Matthias Grünewaldin (1470-1528) maalaama Isenheimin alttaritaulu kuvaa Jeesuksen kuolemaa paljon rujommin kuin Rafael. Jeesuksen äiti pyörtyy lempiopetuslapsi Johanneksen käsivarsille, Maria Magdaleena on maassa polvillaan ja rukoilee. Toisella puolen on hieman kummallinen sormella osoittelija - hän on Johannes Kastaja, jonka tehtävänä oli ennusta