MORAALITTOMAT SYLIVAUVAT JA KIRKKOISÄN PÄÄRYNÄVARKAUS

Fra Angelico 1395-1455, 
kuvat Wikimedia Commons

Dominikaaniveli Fra Angelicon molemmissa kuvissa on sama tapahtuma: enkeli Gabriel ilmoittaa yläluokkaisesti puetulle neitsyt Marialle, että hän on tullut raskaaksi ja on synnyttävä Vapahtajan. Pienempi kuva on ehkä vielä kauniimpi ja ainakin selkeämpi. Miksi siis tuo suurempi kuva on edes tehty? Miksi sotkea kaunis, intensiivisen intiimi sommitelma toisella aivan erilaisella Raamatun tapahtumalla, jossa enkeli ajaa Aadamia ja Eevaa pois paratiisista. Miksi taiteilija yhdisti nämä kaksi juonellisesti ja ajallisesti aivan erilaista tarinaa samaan kuvaan? Vastausta voi etsiä noin 1000 vuotta ennen Fra Angelicoa eläneen kirkkoisä Augustinuksen päärynävarkaudesta.

Nykyihmisen mielestä kirkkoisä Augustinuksella (354-430) olisi ollut muutakin kaduttavaa kuin päärynävarkaus. Vaikkapa se, että hän äitinsä painostuksesta hylkäsi jalkavaimonsa ja lapsensa, lähetti heidät takaisin Afrikkaan. Tämän jälkeen äiti Monica järjesti Augustinukselle sopivaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan morsiamen, mutta tämä oli vielä niin nuori, että Augustinuksen täytyi odottaa pari vuotta. Niinpä Augustinus otti odotusajaksi uuden jalkavaimon ja rukoili: "Jumala anna minulle siveä sydän, mutta älä ihan vielä."

Augustinus ei kuitenkaan vaikuta potevan modernia syyllisyyttä tyyliin "olen huono isä ja puoliso."  Sen sijaan Augustinus valitsee syntisyytensä tiivistymäksi nuoruusmuiston, jossa hän on muiden poikanullien kanssa päärynävarkaissa. Päärynät ovat raakoja ja syömiskelvottomia, joten pojat heittelevät niillä sikoja. Varkaus on tietysti väärin, mutta suurempiakin syntejä Augustinukselta löytyisi. Häntä kuitenkin kiehtoo kielletyn päärynän rinnastaminen syntiinlankeemuskertomuksen kielletyyn hedelmään. Hän halunnee myös osoittaa, että näennäisen harmittomassakin teossa paljastuu ihmisen paha luonto. Päärynävarkaudesta ja sikojen kiusaamisesta kun ei ollut Augustinukselle mitään iloa tai järjellistä hyötyä. Kyse oli pahuudesta silkan pahuuden takia. Tuo taipumus pahaan on Augustinuksen mielestä perintöä Aadamilta ja Eevalta. Hän tuntuu uskovan syntiinlankeemuksen olleen historiallinen tapahtuma, jonka jälkeen ihminen meni jollakin tavalla rikki. Augustinuksen termein - ihmisessä asuu perisynti. Synti ei siis ole vain pahoja tekoja, vaan pahuus on tavallaan synnynnäinen ominaisuutemme. 

Pelagius niminen teologi väitti Augustinukselle vastaan ja esitti kiperiä kysymyksiä: Eikö Aadamin teoista ole vastuussa Adam itse, eivätkä ainakaan hänen jälkeläisensä vuosituhansia myöhemmin? Miten rakastava Jumala voisi rangaista lapsia vanhempiensa teoista, joihin nämä eivät voi mitenkään vaikuttaa. Pelagius arveli myös, että Adam ja Eeva olisivat kuolleet joka tapauksessa, vaikkeivat olisi syntiin langenneetkaan. Kuolema on ihmiskehon ominaisuus, ei synnin seuraus. Mikä tärkeintä, Pelagiuksen mielestä ihmisellä on aidosti vapaa tahto ja hän voi päästä taivaaseen rakastamalla lähimmäistään kuin itseään ja Jumalaa yli kaiken. Nykyihminen luultavasti ymmärtää tätä harhaoppiseksi tuomittua Pelagiusta helpommin kuin lännen kirkon tärkeimmäksi teologiksi kutsuttua Augustinusta. 

Miksi siis Augustinus haluaa ajatella, että jo pikkuvauvat ovat lohduttoman syntisiä ja turmeltuneita olentoja? Luulen, että hän haluaa muurata hyvien tekojen tien täysin umpeen: Jos ihminen syntyy turmeltuneena, hänellä ei ole edes teoreettista mahdollisuutta päästä taivaaseen elämällä hyvin ja oikein. Taivaaseen voi tällöin päästä vain uskomalla Jeesukseen.

Augustinus on kuitenkin korkeasti oppinut filosofi ja häntä yhä vaivaa Pelagiuksen esittämä kysymys -  miten ihmeessä Adamin synti ja turmeltuneisuus voisivat siirtyä hänen jälkeläisilleen? Lopulta ratkaisu löytyy seksuaalisuudesta. Ihmistä ei synny ilman miehistä himoa, joten himon täytyy olla selitys sille, että ihminen menee piloille jo ennen syntymäänsä. Augustinus muistaa hyvin, että langettuaan Adam ja Eeva tajusivat olevansa alasti, seksuaalisia olentoja. Jos Adam ja Eeva eivät olisi langenneet syntiin, lisääntyminen olisi tapahtunut paratiisissa ilman kiihkoa ja himoa, päättelee Augustinus. Adam olisi voinut kontrolloida sukuelintään yhtä helposti ja kiihkottomasti kuin käsiään tai jalkojaan (pohtivat tuolloin ihan oikeasti tällaisia). Ehkä Augustinuksesta tuntuu nyt, että kaikki palaset loksahtavat kohdalleen - Jeesus syntyi neitseellisesti, ilman seksuaalista kiihkoa, siten hän oli perisynnistä vapaa. Voin hyvin kuvitella, miten Augustinus kävelee innostuneesti ympyrää ja juopuu oivalluksensa loogisuudesta. 

Nyt ymmärrämme myös teologi Fra Angelicon maalauksen. En tiedä jakaako hän kaikkia Augustinuksen ajatuksia, mutta vähintäänkin hän luo langenneen Eevan ja pyhän neitsyt Marian välille yhteyden. Adamin ja Eevan kautta ihminen meni pilalle, neitsyt Marian synnyttämän Jeesuksen kautta kaikki korjataan.

Oma luterilainen kirkkomme on omaksunut Augustinuksen oppeja valikoiden. Korostus, että teoillaan ei voi pelastua, on luterilaisen sanoman ydintä. Toisaalta seksuaalisuutta pidetään enemmän hyvänä kuin huonona asiana, eikä pikkuvauvojen moraalittomuutta ainakaan hehkuteta. Monet tuntemani papit suhtautuvat filosofiaan ja logiikkaan paljon rauhallisemmin kuin Augustinus. Kaikkia uskonnon palasia ei edes yritetä saada loksahtamaan paikoilleen filosofiseksi kokonaisuudeksi. Uskontoon jätetään sovinnolla aukkoja. Kokeilepa joskus tivata joltakulta fiksulta nykypapilta, miten on mahdollista, että Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, kun maailma on kuitenkin monin tavoin paha. Saatat saada virkistävän rehellisen vastauksen - en tiedä. Se on vastaus, jota Augustinus ei oikein sallinut itselleen.

Dante Gabriel Rossettin (1828-1882) Ecce Ancilla Domini
Wikipedia commons

Nykyajan uskonnollisuutta kuvaakin ehkä oheinen Dante Gabriel Rossettin (1828-1882) kuva Ecce Ancilla Domini. Maria ei ole tyyni eikä kuninkaallisen vauras. Pikemmin hän säikähtänyt ja hämmentynyt. Sininen verho Marian takana ja valkoiset puvut tuovat mieleen myös sairaalan. Enkeli on epämääräinen. Kuvasta ei oikein ota selvää, palaset eivät oikein loksahda paikalleen. Hyvä niin.