 |
| Lähde: Wikipedia |
Kysymys
orjuudesta on kulkenut kristinuskon matkassa melkein alusta asti. Antiikin
Roomassa kristinusko levisi erityisesti orjien keskuudessa, koska he tulivat
arvostetuiksi ja hyvin kohdelluiksi kristittyjen parissa. Kristinusko ei
kuitenkaan ollut poliittinen liike – esimerkiksi Paavali kehotti orjia pysymään
orjina ja odottamaan Jumalan valtakunnan saapumista. Kun kristityt lopulta pääsivät valtaan 300 -luvulla Roomassa, he eivät lakkauttaneet orjuutta.
Erityisen
ahkerasti kristitty maailma kävi orjakauppaa 1600-1800 -luvuilla. Varsinkaan
Pohjois-Amerikassa eurooppalaiset eivät onnistuneet kovin hyvin intiaanien alistamisessa orjuuteen,
joten orjia alettiin tuoda valtavia määriä Afrikasta. Yhdysvaltojen eteläosien talous tuli riippuvaiseksi orjista.
Kristityt
eivät olleet yksimielisiä orjuuskysymyksessä. Monet vastustivat orjuutta ja vaativat orjien
vapauttamista lähimmäisenrakkauden nimissä. Lopulta aktivistien toiminta alkoi tuottaa tulosta ja mm. Englanti näytti mallia kieltäen orjuuden 1800 -luvun alkupuolella. Myös
Yhdysvalloissa oli monia kristittyjä, jotka vaativat orjuuden lopettamista.
Kuitenkin myös orjien omistajat pitivät itseään hyvinä kristittyinä ja
perustelivat kantaansa raamatulla – olihan vanhan testamentin patriarkoilla
orjia, Paavali kehotti orjia pysymään orjina… Luovimmat kehittelivät mutkikkaita
ja synkän rasistisia tulkintoja Raamatusta – oletettiin, että eri roduilla oli
oma Aataminsa ja vain valkoinen Adam olisi ollut Jumalan kuva. Yhdysvaltain äärioikeistossa on yhä tällä tavoin ajattelevia tahoja.
 |
| Louisiana, lähde Wikipedia |
Jostakin
syystä Louisianan alueella protestantit olivat tylympiä orjan omistajia kuin roomalaiskatoliset: Alue oli 1700 -luvulla roomalaiskatolisten
espanjalaisten ja ranskalaisten hallitsemaa aluetta. Laki takasi orjillekin
vapaapäivän sunnuntaina, sekä oikeuden ostaa itsensä vapaiksi. Orjat
kokoontuivatkin sunnuntaisin Congo Square aukiolle, musisoimaan rummuilla,
rentoutumaan ja myös käymään kauppaa millä pystyivät (letittämällä toisen
hiuksia, myymällä vihanneksia jne). Ajan mittaan monet pystyivät hankkimaan kylliksi tuloja
ja vapautumaan. Osa vapautuneista orjista vaurastui ja kohosi yhteiskunnallisessa
arvostuksessa korkealle – roomalaiskatolisessa Louisianassa vapaa ja menestyvä musta ei
ollut harvinaisuus, tavattomia eivät olleet myöskään mustien ja valkoisten
liitot. Kun amerikkalaiset protestantit ostivat Louisianan 1800 -luvun alussa,
he paheksuivat näitä vapaamielisiä käytänteitä jyrkästi.
Yhdysvaltain
eteläosan puuvillaelinkeino oli erittäin tuottoisaa orjuuden ansiosta eikä
siitä haluttu luopua. Orjien asema oli huono ja heiltä saatettiin kohdella pikemmin omaisuutena kuin ihmisinä – kiduttaa, rääkätä, raiskata, nöyryyttää… Koska orja oli
omaisuutta, hänellä ei ollut oikeutta perheeseen. Orjat saivat kyllä lisääntyä
keskenään ja tuottaa siten lisää orjia, mutta omistajalla oli aina oikeus
myydä kuka tahansa orjistaan kenelle tahansa. Kristillisistä seurakunnista
alkoi tässä tilanteessa tulla orjille perheen korvikkeita - termit uskonveli ja uskonsisko saavat tästä näkökulmasta lisää syvyyttä.
 |
| Harriet Tubman, lähde wikipedia |
Monet orjat onnistuivat pakenemaan. Alkuvaiheessa he viestivät keskenään rummuin, organisoivat siten pakosuunnitelmia. Orjanomistajat keksivät kuitenkin rummutuksen kätketyn merkityksen ja se kiellettiin – hurjimmillaan jopa kuolemanrangaistuksen
uhalla. Kristinusko ja uskonnolliset laulut olivat kuitenkin sallittuja. Niinpä protesteja ja jopa kätkettyjä pakovihjeitä alettiin piilottaa
uskonnollisiin, mustien työlauluista kehittyneisiin spirituaaleihin:
Harriet Tubman – lempinimeltään Musta Mooses – oli Yhdysvaltain sisällissodan
aikana auttamassa jopa satoja orjia pohjoisvaltioiden puolelle, jossa orjuus
oli lakkautettu. Luotiin ”maanalainen rautatie”, eräänlainen turvatalojen
verkosto rautateiden varsille. Spirituaalien sanoituksissa oli rohkaisua pakoon
ja joskus kenties myös suoranaisia koodeja (laulutyylin kuului vapaa irrottelu, mikä mahdollisti koodien kätkemisen lauluun). Esimerkiksi: ”Swing low,
sweet chariot, coming for to carry me home…” on rohkaisuviesti: Juokse matalana, suloiset vaunut (esim. rautatieverkosto)
vievät sinut vapauteen. Joissakin spirituaaleissa Jordanin ylittäminen saattoi viitata rajajoen yli uimiseen. Kuuluisa "Go down Moses" – laulu viittaa vanhan testamentin Moosekseen, joka
vapautti juutalaiset Egyptin orjuudesta. Etelävaltioiden mustat saattoivat sitä laulaessaan kuitenkin ajatella esimerkiksi Harriet Tubmania. Osassa spirituaaleja vain puretaan pahaa oloa: "sometimes I feel, like motherless child..."
Etelävaltiot
hävisivät sisällissodan 1865, ja kaikki orjat vapautettiin. Sorto ei
kuitenkaan loppunut. Monet etelän valkoisista olivat katkeria mustille ja
pitivät heitä syypäinä eteläisten valtioiden sodanjälkeiseen surkeuteen. Mustien oli
vaikea saada töitä ja heitä vastaan järjestettiin vihakampanjoita. Ku klux klaani
oli etelän sotaveteraanien perustama salaseura, joka teloitti ja
kidutti mustia. Tämän lisäksi etelävaltioiden päättäjät alkoivat livetä
lupauksistaan ja monenlaiset rotuerottelun muodot tulivat osaksi mustan väestön
arkea: mustille oli eri vessat, eri koulut, eri kaupunginosat…
 |
| Rosa Parks, lähde Wikipedia |
1954 Yhdysvaltain korkein oikeus kielsi rotuerottelun julkisissa oppilaitoksissa. Etelävaltioissa päätökseen ei kuitenkaan taivuttu, vaan mm. ku klux klaani käynnisti väkivaltakampanjan mustia vastaan –
se huipentui nuoren mustan pojan murhaan 1955 ja siihen, että etelän oikeuslaitos vapautti
murhaajat. Tapahtuma sisuunnutti hiljaisen mustan naisen nimeltä Rosa Parks. Niinpä hän ei antanut bussissa paikkaansa valkoiselle, vaikka etelän lait moista vaativat. Kuljettaja pysäytti bussin, poliisi kutsuttiin paikalle ja Parks pidätettiin. Myöhemmin Parks tuomittiin sakkoihin rotuerottelulakien rikkomisesta. Tapaus sai julkisuutta ja hänen esimerkkinsä innosti mustat
linja-autoboikottiin ja lopulta oikeus määräsi linja-autoyrittäjät luopumaan
erillisistä mustien ja valkoisten paikoista. Myöhemmin taisteltiin mustien
lasten oikeuksista käydä samaa koulua kuin valkoiset.
 |
| Martin Luther King, lähde Wikipedia |
Rosa Parksin
ja muiden kansalaisoikeustaistelijoiden tukijana ja johtajana oli pastori
Martin Luther King. Kingin toiminnan myötä yhdysvaltalaisessa protestantismissa
on ollut vahvana myös eettinen sävy – kristittynä oleminen tarkoittaa heikomman puolelle asettumista ja ihmisoikeuksien puolustamista. Samaan aikaan
yhdysvaltalaisessa protestantismissa on vaikuttanut voimakkaasti myös täysin
päinvastainen liike, joka on suhtautunut vihamielisestä ja joskus jopa
väkivaltaisesti mustien, naisten ja erilaisten vähemmistöjen oikeuksia ajaviin tahoihin.
Martin
Luther King ei ollut mikään pyhimys - hänellä oli mm. avioliiton ulkopuolisia suhteita. Hän oli kuitenkin rohkea ja ajoi väkivallatonta vastarintaa, ja hänestä tuli kansalaisoikeusliikkeen keulakuva. Hän syntyi vuonna 1929 ja tuli
1968 murhatuksi. Jos hän olisi saanut elää vuoteen 2009, hän olisi ehtinyt nähdä Obaman
USA:n presidenttinä. King olisi ollut tuolloin 80 -vuotias. Suomalainen gospelmuusikko Jaakko Löytty on tehnyt Martin Luther Kingin laulun. Siinä hän vertaa Moosesta ja Kingiä. Molemmat johtivat kansansa orjuudesta, mutta kumpikaan ei itse päässyt luvattuun maahan.
Kommentit
Lähetä kommentti