MOOSES MAUSTEENA

Kuvat: Wikipedia commons

Sir Lawrence Alma-Tademanin (1836-1912) maalaus kuvittaa 2. Mooseksen kirjan alussa kerrottua tarinaa: Faarao tahtoi tappaa juutalaisten poikalapset. Mooseksen äiti kuitenkin pelasti poikansa laittamalla hänet ajelehtimaan kaislaveneessä. Faaraon tytär löysi Mooseksen, arvasi tämän juutalaislapseksi ja päätti adoptoida hänet. Niinpä Mooses kasvoi - ilmeisen ironisesti - kansansa vainoajan suojissa. Alma-Tademania ei kuitenkaan tämä ironia kiinnosta. Kuvassa ei ole mitään, mikä viittaisi Mooseksen juutalaiseen alkuperään. Itse asiassa nopealla vilkaisulla Moosesta ei edes huomaa kuvasta. Vasta hieman huolellisemmassa tarkastelussa paljastuu, että faaraon tytär ei katselekaan hedelmäkoria vaan pientä vauvaa kaislaveneessä. Itse tarinan sijasta Alma-Tademania kiinnosti muinaisen Egyptin estetiikka. Ajan romanttisen hengen mukaisesti haluttiin eksoottisia näkymiä. Ranskalaiset ja englantilaiset sotajoukot kilpailivat Niilin alueen hallinnasta, samalla muinaisen Egyptin esineitä alkoi päätyä länsimaihin. Lopputulemana oli suoranainen egyptomania. Valitettavasti länsimaiden "egyptomaaniset" ihmiset eivät kovin aidosti olleet kiinnostuneita Egyptin kultuurista - pikemminkin muinaiseen Egyptiin heijastettiin omia romanttisia fantasioita ja etsittiin visuaalisia "wau-efektejä". Niinpä olen aika varma, että Alma-Tadema on käyttänyt enemmän aikaa kurjensulkaviuhkojen maalaamiseen kuin Mooseksen kasvoihin. Mooses on taulussa vain pikanttina mausteena. Alma-Tademan oli kuitenkin omana aikanaan vauras ja menestyvä taitelija, vaikka hänen työnsä eivät olekaan jääneet taidehistoriaan merkkipylväiksi. Ovat ne sentään silmäkarkkia parhaasta päästä.

Nicolas Poussin (1594-1665) teki Mooseksen löytymisestä kolmekin eri versiota, ohessa niistä paras. Poussin on kiinnostunut tarinasta. Niinpä kuvan henkilöiden reaktiot ovat omanlaisiaan. Turbaanipäinen mies kävelee pois ja Moosesta pelastava nainen katsoo hänen peräänsä. Kuvaan tuntuisi syntyneen monenlaista psykologista jännitettä. Viittaako kuva isän ja tyttären väliseen jännitteeseen - isä tahtoo tuhota lapset, tytär pelastaa.

Ajatusleikitään. Mitä kaikkea Mooseksen lapsuustarinasta voisi saada irti? Tarinan psykologiasta kiinnostunut ekpressionisti voisi korostaa Mooseksen äidin tuskaa: Mooseksen kaislavene näkyisi taustalla, etualala olisi kaislikossa piileskelevä äiti täynnä ristiriitaisia tunteita: Hän menetti lapsensa, mutta ehkä Mooses sentään pelastui. Vaan voiko äiti sitäkään tietää? Mistäpä hän faaraon tyttären ajatukset tunsisi? Entä millaista on antaa lapsensa vihollisensa kasvatettavaksi? Feministisesti suuntautunut taitelija voisi maalata teoksen, jossa kaislikossa piilottelevan äidin ja faaraon tyttären katseet kohtaavat - tytär tietää uhmaavansa isänsä julmaa päätöstä, naiset pitävät yhtä. Pasifistisesti julistava taitelija piirtäisi Mooseksen kaislaveneen pieneksi pisteeksi taustalla - etualalla näytettäisiin hallitsijan järjestämä mielivaltainen verilöyly. Faaraohan surmautti juutalaislapsia, koska juutalaiset lisääntyivät hänen mielestään liian nopeasti ja kasvoivat kansana uhmaamaan kantaegyptiläisten etuja. Jos kantaaottavista kuvistaan tunnettu nykytaiteilija Banksy tekisi oman versionsa, hän saattaisi laittaa kaislaveneeseen herttaisen possun, faaron tilalle kinkkua himoitsevan joulunviettäjän veitsineen. Faaraon tytär olisi vegaani.

Moni nykytaiteilija saattaisi pitää kaikkia edellä kuviteltuja tulkintoja turhan saarnaavina, ja pyrkiä tulkintaan, joka antaa katsojan mielikuvitukselle enemmän tilaa ja vapautta. Taiteilija saattaisi maalata tyylitellyn kaislaveneen lipumaan pitkin öistä Niiliä. Katsoja olisi vapaa tulkitsemaan kuvan niin lasten oikeuksien puolustukseksi kuin viittaukseksi Välimerta ylittäviin pakolaisveneisiin, tai uskonnolliseksi kuvaksi siitä, että Jumala lopulta pitää huolta avuttomista lapsista kaislaveneissään tms. Kuvan nimi olisi "nimetön", "utan titel".

Keskiaikainen taitelija luultavasti yhdistäisi tauluunsa monta raamatuntarinaa - hän maalaisi Moosesta vainoavan faaraon taustalle ja Jeesusta vainoavan Herodeksen etualalle: Mooses tulkittaisiin siten ennustuksena Jeesuksesta.

Kuvittelen liberaalin juutalaisen kuvataitelijan, joka uhmaa uskontonsa konservatiivien noudattamaa kuvakieltoa. Hän lainaisi keskiaikaisen kristityn taitelijan tekniikkaa ja maalaisi tauluunsa monta aikatasoa. Etualalla olisi egyptiläisillä leluilla palatsissa leikkivä Mooses, taustalla näkyisi juutalaisia orjatyössä ruoskittavina, vielä kauempana kuva keskiaikaisesta inkvisitiosta ja aivan taivaanrannan tuntumassa natsien keskitysleirejä. Jokaiseen aikatasoon olisi maalattu myös muutama juutalainen, joita sortajat armahtavat, mutta joilta he vaativat vastineeksi muiden juutalaisten pettämistä.

Oheisen patsaan väitetään yleensä esittävän
Akkadin Sargonia, joka legendan mukaan myös
laitettiin lapsena koriin ja virran vietäväksi.

Jos Raamattua tieteellisesti tutkiva eksegeetti tekisi oman kuvansa, se voisi olla triptyykki. Keskimäisessä kuvassa olisi Akkadin Sargon, koska hän on ensimmäinen, jonka syntymästä kerrotaan kaislavene-tarinaa. Sargonin äiti oli temppelin papitar eikä ehkä olisi saanut tehdä lapsia lainkaan. Ainakin hän salasi raskautensa ja lähetti syntyneen lapsen kaislaveneessä Eufrat-virtaan. Muuan puutarhuri pelasti lapsen. Aikuisena hänestä tuli ensin hovin juomalaskija, lopulta hän kaappasi vallan ja ryhtyi kuninkaaksi. Tarinaa voi pitää Sargonin yrityksenä keksiä itselleen ammattinsa vaatima yläluokkainen ja komea syntyperä. Vasempaan sivutauluun eksegeettimme maalaisi Mooseksen syntymän. Eufrat vaihtuisi Niiliin. Kuva ei korostaisi Mooseksen äidin yläluokkaisuutta, vaan päinvastoin - hänen asemaansa sorrettuna orjana. Oikeaan sivutauluun eksegeettimme maalaisi Matteuksen tulkinnan Jeesuksen syntymästä. Kaislavene vaihtuisi veneeseen, jolla Joosef, Maria ja Jeesuslapsi ylittäisivät Jordan -joen. Tämä näkymä olisi kuitenkin taustalla - etualalle eksegeettimme maalaisi Matteuksen lukemaan Tooraa. Laitakuvan sanoma olisi, että tapahtumat olivat jo heprealaisessa Raamatussa ennustettu. Eksegeettiämme kiehtoisi se, että pienillä muunnoksilla tuon tarinan saa palvelemaan mitä erilaisempia juttuja.