JOULUISTA KUMARTELUA

kuvat wikipedia commons

"... ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky..." Olemme kovin tottuneet Luukkaan versioon jouluevankeliumista - ei sijaa majatalossa, paimenet ja enkelparvi. Matteuksen versiota Jeesuksen syntymästä juhlitaan vasta loppiaisena. Mutta kristillisessä taiteessa se on ylivoimaisen suosittu - tietäjien kumarruksesta on valtava määrä taidehistorian suurnimien tulkintoja. Kauniita ja omanlaisiaan. 

Ensimmäinen kuvamme on Hieronymys Boschilta (1450-1516) Hänen kuvansa ovat aina vähän outoja - nytkin kuvassa on omituisia naamanvääntäjiä kurkistelemassa katolta, ikkunoista ja seinän takaa, kun tietäjät tuovat lahjansa. Boschille tietäjät olivat kuninkaita, mutta he ovat laskeneet kruununsa maahan. Maallinen valta nöyrtyy taivaallisen lapsen edessä. Bosch ei olisi Bosch ellei taustalla tapahtuisi kaikkea aivan häröä - oikean puoleisen panelin taustalla susi käy matkamiehen kimppuun ja tämä on iskenut veitsen suden selkään. Miksi moinen väkivaltainen yksityiskohta? Kuka tietää... Boschin maalauksia ei juuri koskaan voi loppuun asti ymmärtää.  

Myös renessanssinero Botticelli ( 1445-1510) maalasi oman versionsa. Henkilöiden asettelu ja värien käyttö on kaunista. Botticelli itse on ilmeisesti kuvan oikeassa laidassa (katsojasta käsin). Maalauksen rahoittajat - Medici suvun veljekset löytyvät taas vasemmasta laidasta. Kaunista on, mutta... ehkä tämä jää älyllisesti selfie-tasolle. Botticelli on maalannut itsensä ja rahoittajansa kuuluisaan tapahtumaan. Hieman kuin nykyturisti kuvaa itsensä historiallisissa ympäristöissä. Pikkukivaa, muttei kovin syvällistä. 

Botticelli ei silti ollut ensimmäinen, joka istutti aikalaisihmisiä tietäjäkuvaan. Alkujaan Matteus puhuu itämaan tietäjistä, tai mageista... taikureista: Jopa itämaan taikurihörhöt ymmärsivät tulla kumartamaan Jeesusta. Kristillisessä kuvataiteessa tietäjät saivat kuitenkin tehdä tilaa kuninkaille. Kukin hallitsija vuorollaan antoi ymmärtää olevansa kuin Raamatun viisaat kuninkaat, jotka kumarsivat Jeesusta. Yksi ensimmäisistä kuvista, joissa tietäjätarina palvelee valtiollista propagandaa on tuo yllä oleva: siinä Bysantin keisarin Justinianuksen puoliso Theodora... ja hänen viittansa liepeeseen on kuvattu kolmen kuninkaan kumarrus. Theodora kaipasi kipeästi asemansa pönkitystä, koska hän oli alhaista syntyperää, sirkustaiteilija. Konstantinopolin ylimykset eivät oikein hyväksyneet epäsäätyistä avioliittoa ja niinpä sitten piti pönöttää koko rahan edestä, että uskottavuutta syntyisi. Kolme tietäjääkin saivat pönöttää oman osansa, Theodoran viitanliepeessä. 

Pietar Bruegel vanhemman (1525-1569) kuvassa tietäjät ovat köyhempiä tai ainakin rumempia. Jeesus kiemurtelee Marian sylissä, eikä selvästikään niin välitä hänelle tuoduista rikkauksista. Taustalla kuiskitaan ja juoruillaan. Ehkä hahmo, jolle kuiskitaan on Joosef. Mies, joka kaikesta huolimatta tunnusti lapsen omakseen, elätti ja kasvatti hänet. Taitelija on kiinnostunut tilanteen psykologiasta. Jokaisella hahmolla on omanlaisensa reaktio. Tässä ei oteta selfietä kuuluisassa tapahtumassa, tässä tehdään ihan taidetta. Tykkään.

Fra Angelicon (1395-1455) versio taas on silmäkarkkia, jossa ei ole psykologiasta eikä varsinkaan realismista tietoakaan. Kaikki pönöttävät... ja koko Beetlehem on tajunnut tulla ihmettelemään tapahtunutta. Riikinkukot patsastelevat tallin katolla. Varsin vauraita ja suihkunraikkaitakin ollaan. Veli on selvästi aika romanttinen tyyppi, ja mikäs siinä. Jos Fra Angelico eläisi nykyään, hän tekisi visuaalisia tehosteita Star Wars saagaan... luulen. 

Viimeinen kuvamme ei ole Wikipediasta, vaan otin sen itse Vatikaanissa - ja minua harmittaa, etten laittanut ylös taiteilijan nimeä. Nopealla googlauksella kuvaa ei löytynyt. Se on yhtä kaikki kiehtova. Tilaaja on luultavasti ollut paavi, koska viisaan miehen paikalle on maalattu paavillinen hahmo tuomassa kultaa Jeesukselle. Taitelija on selvästi taitava ja kuva on kaunis. Koska taiteilija on taitava, on sitäkin oudompaa, että kuvassa on kummaa kömpelyyttä. Jeesus tarttuu kultapalloihin kuin ne olisivat voipalloja tms. kevyttä. Paavin kasvot vihertävät ja neitsyt Maria katsoo... miten sen nyt sanoisi. Ei ehkä ihan halveksivasti, mutta ei kyllä paavia ihaillenkaan.  Tietämättä taustoista mitään tekee mieli spekuloida - olisikohan taiteilja uskaltautunut kritisoimaan maalaukseen tilaajaa. Jos tarkoitus on ollut imarralla, hän ei ole onnistunut. Kovasti tykkään tällaisista, joita en loppuun asti ymmärrä.