TIETÄJÄT LÄHIKUVASSA

Kuvat: Wikipedia commons

Hieronymys Boschin (1450-1516) maalaus kolmen kuninkaan kumarruksesta ansaitsee erikoiskäsittelyn. Kuva on täynnä kontrasteja: Maria ja tietäjät ovat vakavia ja kunnioittavia, mutta ovista ja seinän takaa kurkistelevat ihmiset ovat ilveileviä naamanvääntäjiä. Omituisin hahmo on ovensuussa - hän on kruunupää ja hän myös pitelee yhden tietäjän kruunua. Hän on puolialaston ja tuntuu kuuluvan samaan narriporukkaan kuin muu kurkisteleva väki.

Jotkut tulkitsijat ovat esittäneet, että outo kruuunupää oviaukossa on Herodes Suuri, joka yritti käyttää tietäjiä vakoilijoinaan. Tietäjät näkivät juonen läpi, eivätkä paljastaneet Jeesusta Herodekselle. Matteuksen mukaan Herodes reagoi tähän teurastuttamalla kaikki Beetlehemin poikalapset, mahdollinen vallananastaja ei saisi jäädä henkiin. Bosch on tavoittanut Matteuksen käsityksen Herodeksesta mielipuolena. Viisaat kuninkaat kumartavat lasta, mutta hullu kuningas vainoaa tätä.

Joidenkin mielestä Boschin maalaus on suorastaan antisemitistinen - he uskovat kuvan naamanvääntelijöiden olevan Heroksen johtamia juutalaisia ja tallin symboloivan synagogaa. Kuvan idea olisi luoda kontrasti ilkeiden juutalaisten ja hyvien kristittyjen välille.  Olen hyvin pettynyt Boschiin, jos näin on. Onneksi moinen tulkinta tästä kuvasta ei ole kovin uskottava.  Uskon kyllä, että ovensuussa keikoileva kruunupää on Boschin näkemys Herodeksesta. Bosch lienee myös aikansa lapsi, eikä ehkä suhtaudu kovin suvaitsevasti muihin uskontoihin. En silti usko, että tämä kuva on suoranainen hyökkäys juutalaisia vastaan. Kritiikin kohteena tuntuvat pikemmin olevan vallankäyttäjät.

Itämaan tietäjät ovat viisaita hallitsijoita. He ovat liikkeellä nöyrin mielin ja ilman sotajoukkoja. Mielipuoleksi kuvattu Herodes taas edustaa julmia hallitsijoita. Hän takertuu niin valtaansa kuin toisen kuninkaan kruunuunkin. Varmemmaksi vakuudeksi Bosch on luonut taustalle vielä yhden kontrastin - tallissa kumarretaan rauhaisasti Jeesuslasta, mutta tallin ulkopuolella on paha maailma, ja siellä soditaan. Aivan tallin takana kaksi armeijaa ratsastaa toisiaan vastaan. Tallin edusta on hauras ja pilkattu rauhan saareke pahassa maailmassa.

Samantapaista kontrastia Bosch tuntuu rakentavan lukuisiin kuviinsa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Oheisen kuvan nimi on "Pontius Pilatuksen edessä". Siinä Jeesus kuvataan hiljaisena ja rauhallisena. Maallisen vallan edustajat taas ovat piirteiltään rumia, lähes hirviömäisiä. Kuninkaat ja hallitsijat näyttävät edustavan meluisaa, pilkkaavaa ja väkivaltaista maailmaa. Rauhallinen, silmänsä sulkenut Jeesus edustaa sen vastavoimaa - hiljaisuutta, arvokkuutta ja rauhaa. Rauhanruhtinas ei provosoidu, eikä menetä arvokkuuttaa pilkattunakaan. Jos palaamme tietäjien kumarruukseen - he ovat tässä katsannossa harvinaisia aarteita, viisaita hallitsijoita. He eivät sodi, eivätkä takerru kruunuihinsa. He laskevat ne maahan lapsen edessä. Voin olla väärässä, mutta tähän tapaan haluan Boschia tulkita.

Vallankäytön ympärillä pyörii myös ranskalaisen kirjailijan Michel Tournierin kirja Kolmen kuninkaan kumarrus. Kullakin kuninkaalla on oma kutsumuksensa. Kuningas Gasparia piinaa onneton rakkaus. Kuningas Baltasaria taide ja kauneus. Palmyran prinssi Melkior taas on köyhä ja siksi hänen kutsumuksenaan on talous ja vauraus. Jokainen kuningas näkee Herodeksessa oman kutsumuksensa kaamean vääristyneenä - Herodes on surmauttanut vaimonsa, mutta säilyttää tämän ruumista jatkaen kieroutunutta viha-rakkaus suhdettaan. Samoin Herodes on väkivalloin pakottanut jumalakuvia inhoavat juutalaiset hyväksymään kreikkalaista taidetta kaupunkeihinsa. Myös vaurauden tavoittelun Herodes on vienyt hirviömäisiin mittasuhteisiin. Kauhistuneet tietäjät joutuvat epäilemään kutsumustaan, kunnes näkevät rakkauden, taiteen ja vaurauden Jeesus-lapsessa; nyt ihmisystävällisessä ja kauniissa muodossa.

Mielenkiintoisin Tournierin kuninkaista on kuitenkin Mangaloren prinssi Taor, jonka kutsumuksena on ruoka. Hän on kuullut kaikkien aikojen sokerileipurin syntyneen ja lähtee tätä tapaamaan. Makeanhimoinen prinssi joutuu kuitenkin matkalla vangiksi ja hänet viedään suolakaivoksiin orjantyöhön. Lopulta hän pääsee pois kaivoksista ja saapuu kovin myöhässä Palestiinaan. Hänen kutsumuksenaan on ollut ruoka, joten hän saapuu näkemään - kuinkas muutenkaan - viimeisen ehtoollisen jäänteet. Näin hänkin löytää kutsumukselleen syvemmän, ihmisrakkaudesta kumpuavan sisällön.