JEESUKSEN KÄSIMERKIT

Kuvat - wikipedia commons

Leonardo da Vincin (1452-1519) maalaus Salvador Mundi (maailman pelastaja) on varsin pelkistetty. Jeesus katsoo "suoraan kameraan" kuin passikuvassa. Toisessa kädessään Jeesuksella on lasipallo, joka nykyihmisen mielessä luultavasti kuvannee maapalloa. Maalaus on kuitenkin noin vuodelta 1500. Maan pallonmuotoisuus oli kyllä selvinnyt jo mm. antiikin oppineille ja Kolumbus oli seilaillut useamman kerran Amerikkaan 1490 -luvulla. Edistyksellinen Leonardo saattaisi hyvinkin viitata pallolla maahan. Toisaalta - miksi se on kristallipallo eikä kivipallo? Maan pallomuotoisuus oli älykköjen tiedossa, mutta maailmankuva oli yhä maakeskeinen. Kopernikus ei ollut vielä julkaisut aurinkokeskeistä maailmankuvaa esittelevää kirjaansa - tuon ajan ns. ptolemaiolainen maailmankuva lähti oletuksesta, että maa on keskus. Maailmankaikkeus ymmärrettiin eräänlaisena taivaanpallona maapallon ympärillä - tähdet olisivat tavalla tai toisella kiinni tässä taivaanpallossa. Kristallipallo on siten ehkä Leonardon mielessä enemmän taivaanpallo kuin maapallo. 

Da Vinci oli ilmeisesti myös kiinnostunut silmän rakenteesta ja toiminnasta. Salvador Mundi teoksessa huomiota kiinnittää se, että "kamera" tuntuisi tarkentuneen väärään kohtaan. Yleensähän pyrimme saamaan kasvot ja varsinkin silmät tarkoiksi, mutta Leonardo on ilmeisen tahallaan tarkentanut Jeesuksen käsiin. Niinpä lasipallon merkitys korostuu. Samoin tuo käsimerkki, jonka Jeesus tekee. Mitä se tarkoittaa? Samaa käsimerkkiä näkee hieman erilaisina versioina monissa muissakin Jeesus-kuvissa. Kuten esimerkiksi alla olevassa El Crecon (1541-1614) versiossa. 

Jeesus tekee käsimerkkejä myös ortodoksien ikoneissa. Alla "Kristus Pantokrator" (Kristus kaikkivaltias) Hagia Sofian kirkosta. 

Kuuluivatko Jeesus ja nämä taiteiljat johonkin Dan Brown -henkiseen salaseuraan? Valitettavasti selitys on tylsempi ja arkisempi. Kristillisessä taiteessa Jeesus nostaa usein kahta sormea symboloimaan oppia Jeesuksen kahdesta luonnosta - Jeesus on sekä Jumala että ihminen. Järkyttävän pitkää ja kapulakielistä Athanasioksen uskontunnustusta lainaten Jeesus on: "täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen. Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä...  Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus."

Jeesuksen käden asento on myös sama kuin mitä papit käyttivät siunatessaan seurakuntaa. Varsinkin itäisessä perinteessä sormien katsotaan myös muodostavan kirjaimet IC ja XC - eli Jeesus Kristus.  

Käsimerkkien historia kristinuskossa on yllättävän kiiheä. Erityisesti kiistaa on herättänyt se, miten ristimerkki pitäisi tehdä - ja herättääpä aihe tunteita vielä nykyäänkin. Suorastaan väkivaltaiseksi kiistely yltyi Venäjällä 1600 -luvulla. Patriarkka Nikonin johdolla tehtiin uudistuksia - mm. ristinmerkki alettiin tehdä kolmella sormella.  Ns. vanhauskoiset kokivat moisen todisteeksi maailmanlopun ajasta ja siihen liittyvästä turmeluksesta. Vanhauskoiset tekivät ristinmerkin sitkeästi kahdella sormella, oheisen kaaviokuvan tapaan. Patriarkan ja tsaarin uhmaaminen oli kuitenkin vaarallista ja vanhauskoiset päätyivät vainotuiksi, joitakin jopa surmattiin. Muitakin kiistakysymyksiä oli, mutta tuo ristinmerkintekotapa saattoi hyvinkin olla tärkein erimielisyys. 

Näin ulkopuolelta katsoen on vaikeaa ymmärtää riidan kiihkeyttä.  En ymmärrä, miksi vanhauskoiset hermostuivat varsin mitättömistä uudistuksista, enkä varsinkaan ymmärrä miksi heitä piti julmasti vainota. Ei minun tietysti tarvitse kaikkea ymmärtääkään. Sen vain toivon, että kaikki saavat nykyään tehdä käsimerkkinsä niinkuin haluavat, ilman vainoa tai huutelua. On pöyristyttävää, että ihmisiä on kidutettu ja surmattukin sen takia, että he tekevät ristinmerkin "väärin". 

Samaan aikaan täytyy todeta, että kouristuksenomaisesti kaikkeen vanhaan tarkertuvat ihmiset ovat rasittavia, maailmanlopun saarnaajista puhumattakaan. Hyvä hallinto ei kuitenkaan kritiikistä hermostu. Edesmennyt presidentti Mauno Koivisto sanoi viisaasti. "Ei pidä provosoitua, vaikka provosoidaan."
Peukutan.